– Kansalaispalveluksessa on järkeä, kunhan tarjolla olevat vaihtoehdot oikeasti palvelevat suomalaisten turvallisuutta ja niistä on maanpuolustuksellista hyötyä. Tasa-arvosyistä ei pidä päätöksiä tehdä. Kyllä puolustusvoimissa on pysytty ajassa mukana ja koulutusta on jo uudistettu, toteaa viime vuonna asepalveluksensa suorittanut Matias.

Näin arvioi äskettäin asepalveluksensa suorittanut 20-vuotias Matias. Takana on vuosi rannikkoprikaatissa Upinniemen varuskunnassa ja reserviupseerikoulujakso Haminassa. Siviiliin jalkaväkijoukkueen johtajaksi kouluttautunut mies pääsi aliluutnanttina.

– Ensimmäisiltä varusmiespäiviltä odotin pientä shokkia, mutta alku oli pehmeämpi kuin mitä olin ajatellut. Varmaan kaikilla on alussa jonkin verran vaikeuksia sopeutua kuriin ja siihen, että kaikki on päätetty puolestasi.

Ensimmäisiltä varusmiespäiviltä odotin pientä shokkia, mutta alku oli pehmeämpi kuin mitä olin ajatellut. Varmaan kaikilla on alussa jonkin verran vaikeuksia sopeutua kuriin ja siihen, että kaikki on päätetty puolestasi.

– Armeijassa turhautti lähinnä se, että joskus periaate ajaa käytännön edelle, Matias muistelee.

Huolimatta kutsuntojen yhteydessä pidettävistä terveystarkastuksista peruskoulutuskauden alussa osa joutuu lopettamaan terveysperustein. Palvelukseen heikosti motivoituneita karsiutuu myös. Heistä osa päätyy siviilipalvelukseen, osa C- tai E-miehiksi.

– Sisäilmaongelmat kasarmeilla tuottivat etenkin monille herkistyneille ja allergisille ongelmia. Monille tuli oireita, kertoo heikkokuntoisella kasarmilla osan varusmiesajastaan punkannut nykyinen reservinupseeri.

Varusmiesaikanaan useamman infektion, myös keuhkokuumeen, poteneelta Matiakselta puolustusvoimien terveydenhuolto saa kelpo arvosanan.

– Joskus näytti siltä, että kriittiset tapaukset peittyivät vähemmän vakavien vaivojen sekaan. Kun ei ole riittävästi resursseja tutkia joka potilasta, esimerkiksi paha rasitusvamma saatetaan luokitella samaan kategoriaan kuin joku ohimenevä vaiva.

Matias on tyytyväinen myös puolustusvoimissa tarjottavaan koulutukseen.

– Oma pelkoni on, että kaikkea helpotetaan liikaa – että joskus kymmenen vuoden päästä käytäntöjä muutetaan vähemmistäkin valituksista.

Asepalveluksen fyysinen rasittavuus riippuu paljon aselajista.

– Johtajakoulutus on aina rankka, mutta jokainen fyysisesti terve ihminen selviää siitä. Tosin armeijassa fyysistä koulutusta on suhteellisen vähän verrattuna haasteisiin. Liikuntaosuudet ja esimerkiksi lihaskuntotreeni jäävät paljolti omalle vastuulle.

Varuskunnassa vajaasta tuhannesta alokkaasta naisia oli noin pari tusinaa. Miten he pärjäsivät fyysisesti?

– He olivat vapaaehtoisina hyvin motivoituneita. Kuitenkin näytti siltä, että melko monella tulee fyysinen suorituskyky vastaan. Kun varustus painaa 30 kiloa ja nainen itse 55 kiloa, niin varusteosuus on 60 prosenttia kokonaismassasta – eikä sitä voi karsia.

– Naisia ja miehiä tulee arvioida yksittäisinä taistelijoina, eikä ajatella sukupuolen mukaan. Niitä naissotilaita, joiden on vaikea selvitä rankimmista aselajeista, tulee sijoittaa muihin tehtäviin, kuten huolto- ja viestijoukkueisiin.

Varuskunnissa naiset yöpyvät omissa tuvissaan. Leiriolosuhteissa ei erillisiä telttoja eikä muitakaan erityisjärjestelyjä ole.

– Ei nykyjärjestelmässä ole ongelmaa, mutta ehkä naiset voisivat paremmin sopeutua joukkoon, jos heidät majoitettaisiin samoihin tupiin.

– Olisi väärin, jos alettaisiin luomaan naisille erityisolosuhteita harjoituksiin – varsinkaan sellaisia, joita ei voi olla sodan aikana.

Entä näkyikö asevelvollisten arjessa seksipuheita tai seksuaalista häirintää?

– Pojat ovat poikia armeijassa ja armeijan ulkopuolella, naurahtaa Matias mutta korostaa, ettei nähnyt tai kuullut, että joukon naisia olisi mitenkään häiritty tai heidän kuullessa ’rumia’ puhuttu.

 

Päivärahat eivät riitä

Varusmiesten päiväraha on porrastettu palvelusajan mukaan. Alle 165 päivän ajalta se on 5,10 euroa joka palveluspäivältä eli 35,70 euroa viikossa. Vuoden palveluksen suorittavat saavat viimeisiltä kuukausiltaan 83 euroa viikossa. Naisilla päiväkorvaus on 50 senttiä korkeampi, koska he vastaavat itse alusvaatteistaan ja kuukautissuojistaan.

– Itsenäisesti asuvien varusmiesten vuokran maksaa valtio. Mutta 35 eurolla ei pysty ostamaan lomilla kuin perusruokia. Jos ostaa lisäksi bensaa kulkeakseen omalla autolla, kaikki jo menikin.

– Mitään puhelinlaskuja tai vaatteita ei niillä kustanneta. Mahdolliset säästöt tulevat inttivuoden aikana käytettyä, Matias muistuttaa ja toivoo Varusmiesliiton tavoin korotusta päivärahoihin.