Vuodesta 2016 on ollut voimassa laki, jonka mukaan korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen on varattava osa yhteishaun opiskelupaikoista ensikertalaisille. Lain tavoitteena on ollut parantaa opiskelupaikkaa ensi kertaa hakevien asemaa. Jopa 80 prosenttia opiskelupaikoista voidaan varata ensikertalaisille.

Ensikertaisstatuksen menettää, jos on jo suorittanut Suomen koulujärjestelmän mukaisen ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon. Myös ne opiskelijat, jotka ovat ottaneet vastaan opiskelupaikan ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta, menettävät ensikertalaisaseman. Näin silloinkin, kun opiskelija on lopettanut opinnot heti alkuun.

Uusi järjestelmä rankaisee vääristä valinnoista ja toisaalta kannustaa taktikoimaan, jotta ei menettäisi kiintiöetua.

Olisi oikeudenmukaisempaa, jos ensikertalaiskiintiö ei koskisi niitä opiskelemaan pyrkiviä, joilla ei ole tai jotka eivät ole opiskelemassa mitään tutkintoa.

Käytännössä sisäänpääsy moniin opinahjoihin on tehty todella haastavaksi nuorelle, joka pyrkii ei-ensikertalaiskiintiössä ja jonka ylioppilastodistus on keskinkertaista tasoa. Tällainen nuori uhkaa jäädä väliinputoajaksi, jonka elämässä välivuosi seuraa välivuotta.

Lain mukaan aloituspaikkojen varaaminen ensikertalaisille ei saa kohtuuttomasti heikentää muiden kuin ensikertalaisten mahdollisuuksia päästä opiskelemaan. Käytännössä sisäänpääsy moniin opinahjoihin on tehty todella haastavaksi nuorelle, joka pyrkii ei-ensikertalaiskiintiössä ja jonka ylioppilastodistus on keskinkertaista tasoa. Tällainen nuori uhkaa jäädä väliinputoajaksi, jonka elämässä välivuosi seuraa välivuotta. Kun monta kertaa yrittää, ja aina on vastassa seinä, sitä lannistuu. Lannistumista voi seurata masentuminen ja pahimmillaan jopa syrjäytyminen.

Nuoria ei pidä rangaista siitä, että he tekevät vääriä valintoja. Kuinka moni 19-vuotias tietää varmuudella, mikä ala tai millainen tehtävä on itselle soveltuva? Omat kiinnostuksen kohteet ja vahvuusalueet hahmottuvat selkeämmin, kun elämänkokemusta karttuu, itsetuntemus lisääntyy ja aivot kypsyvät.

Ylioppilastodistuksen painoarvoa opiskelupaikkojen sisäänpääsyssä painottavat perustelevat sitä muun muassa sillä, että lukiossa pärjääminen kertoo valmiuksista korkeakouluopintoihin. Yhtenä perusteluna on ollut myös kalliiden valmennuskurssien painoarvon vähentäminen pyrkimisessä. Varmasti osaltaan lukiossa pärjääminen voi korreloida menestykseen korkeakouluopinnoissa, mutta usein on myös kyse kypsymisestä. Nuoruusiässä tapahtuu niin suuria fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia, ettei voimavaroja ja motivaatiota yksinkertaisesti liikene opintoihin.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi Kirkkopäivillä 2017 emerituspiispa Eero Huovisen haastattelussa, että hänellä ei olisi ollut mahdollisuuksia päästä yliopistoon, jos sisäänpääsy olisi ollut painotetusti papereiden perusteella. Tähän suuntaan järjestelmää ollaan viemässä. Niinistö kirjoitti aikoinaan ylioppilaskirjoituksissa approbaturin paperit.

Ei ole oikein, että järjestelmä suosii niitä, jotka kypsyvät nopeammin ja jotka nuorina tietävät, mitä haluavat. Ihmisten elämänpolut ovat erilaisia ja kasvu on eritahtista.

Ensikertalaiskiintiö pitäisi purkaa. Yhtenä perusteenä kiintiöjärjestelmän käyttöönottoon oli välivuosien vähentäminen. Tilastokeskuksen lukujen mukaan vuonna 2017 valmistuneista ylioppilaista vain vähän yli 28 prosenttia jatkoi opintojaan samana vuonna. Tilastojen mukaan välivuosien määrä on kasvanut tasaisesti viimeisen viiden vuoden aikana. Vuonna 2013 valmistuneista ylioppilaista 36,2 prosenttia jatkoi samana vuonna opintojaan.

Kirjoittaja on seurakuntalainen.fi -verkkomedian päätoimittaja ja Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliehdokas Uudellamaalla.