Essayah holokaustin muistopäivän blogissaan: ”Vaarallisinta on hyvän hiljaisuus”

27.1.2019 klo 09:44 Uutiset Merja Eräpolku

– Jokainen meistä voi omalla paikallaan tehdä työtä antisemitismiä vastaan. Historian tuntemuksen vaaliminen on yksi tärkeimpiä välineitä siinä työssä. Ja aivan kuten 80 vuotta sitten: ongelma ei tänäkään päivänä ole pahan paljous vaan välinpitämättömyys eli hyvän hiljaisuus, muistuttaa Sari Essayah holokaustin muistopäivän blogissaan.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja ja ex-meppi Sari Essayah kertoo kirjoituksessa vierailustaan holokaustin muistotapahtumassa kylmässä ja viimaisessa Auschwitzissa yhdeksän vuotta sitten.
– Kokemus riipaisi syvältä. Palellessani keskitysleirin aukealla omassa untuvatakissani ja suomalaisissa talvisaappaissa mietin niitä miljoonia, jotka yrittivät selvitä samassa säässä rääsyissä ja paljain jaloin epäinhimillisten kärsimysten keskellä.

– Tuo kokemus sai minut liittymään Euroopan parlamentissa toi­mineeseen antisemitismin vastaiseen ryhmään, jossa tarkkailtiin antisemitismin tilannetta EU-jäsenmaissa. Juutalaisvastaisuus nosti tuolloin päätään etenkin Itä-Euroopassa, mitä holokaustista selvinneet joutuivat jälleen todistamaan. Minun oli ”helppo hen­gittää” aina vuoteen 2011, jolloin Magneettimedian antisemitistiset julkaisut nostivat myös Suomen noihin raportteihin, Essayah toteaa.

Aivan kuten 80 vuotta sitten: ongelma ei tänäkään päivänä ole pahan paljous vaan välinpitämättömyys eli hyvän hiljaisuus.

Euroopassa antisemitismi nou­see nykyään joko äärioikeiston tai -vasemmiston piiristä, ja lisäksi etenkin maahanmuuton myötä islamilainen juutalais­vastaisuus saa Euroopassa lisää maaperää.
– Valitettavan mones­sa maassa juutalaisvastaiset asenteet ovat pelottavan vah­voja aivan tavallisenkin kansan keskuudessa. Myös kristillisellä kirkolla on antisemitismin his­toriassa oma iljettävä osansa ja siten vastuunsa kannettavana.

Essayah’n mukaan tämän päivän antisemitismi on tyypillisimmin sanallisia tai fyysisiä hyökkäyksiä, uhkailua, häi­rintää, omaisuuden tuhoamista ja töhrimistä tai vastaavaa. Erilaiset salaliittoteoriat ja holokaustin kieltäminen ovat osa sitä, samoin nyky-Israelin ja natsi-Saksan rinnastaminen.

Essayah toteaa, että myös Suomessa esiintyy natsipropagandan ja natsiaatetta.
– Natsipropagandan jakaminen ei ole ollut ongelma pelkäs­tään ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Helsingin paikallisbusseissa, rautatieasemalla ja eduskunnan edustan patsaissa nähtiin juuta­laisvastaisia ilmoituksia. Hakaristeillä on töhritty seiniä juutalaisen seurakunnan läheisyydessä.

– Tuorein tapaus on itsenäisyyspäivältä: samaan aikaan, kun juttelin presidentinlinnan sisällä Helsingin juutalaisen seurakunnan johtajan kanssa synagogan ja koulun tur­vallisuudesta, natsiliput liehuivat mielenosoituskulkueessa, Essayah muistuttaa reilun vajaan parin kuukauden takaisista tapahtumista.

Kansainvälisen holokaustin muistopäivän päivämääräksi on länsimaissa yleisesti vakiintunut tammikuun 27. päivä, jolloin Auschwitzin, vangit vapautuivat vuonna 1945. Keskitys- ja tuhoamisleireistä suurimmassa Auschwitzissa tapettiin arviolta 1,1 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa oli juutalaisia. Lisäksi Auschwitzissa surmattiin muun muassa romaneja, venäläisiä sotavankeja ja puolalaisia.