Suomi tarvitsee ilmastohysterian sijasta järkeviä ilmastotekoja

15.3.2019 klo 21:49 Kolumnit Sari Savela

Viime syksynä Journalismin päivässä kaksi Vihreän langan toimittajaa haastoi kuulijakuntaa – toimittajia – ottamaan kaikessa tekemisessään huomioon ilmastonmuutoksen. “Ilmastonmuutos on maailman tärkein asia”, sanoi toinen heistä.

Aiheesta on kirjoitettu ja puhuttu paljon viime syksyisen ilmastoraportin julkistamisen jälkeen. Nyt vaalien alla tahti vaan kiihtyy. Nuoretkin ovat heränneet vaatimaan kunnon ilmastotekoja ja 16-vuotiasta ilmastoaktivistia Greta Thunbergia ehdotetaan jo Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Kyllä, aihe on tärkeä ja ihmisiä on heräteltävä toimimaan ympäristön hyväksi ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Maapallon lämpötila on noussut noin yhden asteen sadassa vuodessa. Jos maapallon lämpeneminen jatkuu kahteen asteeseen elinolosuhteet eteläisellä pallonpuoliskolla muuttuvat vaikeammiksi. Monin paikoin tulee kuivuutta ja kuumuutta, sadot kärsivät. Pahimmillaan voi olla seurauksena satojen tuhansien ihmisten ilmastopakolaisuus.

Jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa 1,5 asteeseen, päästöjen ja poistojen tulee olla yhtä suuret vuosisadan puolivälissä. Mitä hitaammin päästöjä vähennetään, sitä enemmän hiilidioksidia pitää poistaa ilmakehästä. Ehkä siihenkin keksitään vielä teknologisia ratkaisuja, kuinka hiilidioksidia voidaan poistaa ilmakehästä.

Mielestäni kristillisdemokraattien tulisi olla ympäristökysymyksissä ja luonnonsuojelussa etulinjassa. Kuuluuhan kristilliseen maailmankuvaan vastuu ympäristöstä. Varjelemisen leiviskää on hoidettu huonosti. Ilmastonmuutos on totta ja etenee, ellei toimenpiteisiin ryhdytä.

Mutta aihetta pitää lähestyä viisaudella ja kokonaisvaltaisesti. Ilmastonmuutos on ilmiönä monimutkainen. Tarvitaan lisää tutkimustietoa ja ymmärrystä syy-seuraussuhteista.

Ilmastonmuutos on haastava vaaliteema. Yhtäällä törmää vähätteleviin väitteisiin, että ainahan ilmasto on muuttunut ja toisaalla ilmastonmuutos synnyttää ahdistusta ja hysteriaa ja painetta painaa paniikkinappulaa. Stop kaikelle, mikä aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä ilmakehään. Stop muovituotteille. Stop polttomoottoreille. Stop lentämiselle. Stop lihansyönnille. Stop metsähakkuille. Ja niin edelleen. Minusta tuntuu, että tämä stop-linja ei välttämättä ole viisasta ilmastopolitiikka – ainakaan silloin, jos unohdetaan katsoa kokonaisuutta.

Paniikkinappulan painaminen voi johtaa poliittisiin päätöksiin, joiden seurauksena päästöt globaalisti kasvavat eivätkä suinkaan pienene. Lisäksi lyhytnäköiset ja kapea-alaiset päätökset voivat olla sosiaalisesti epäoikeudenmukaisia. Jos esimerkiksi päätetään verottaa ankarasti polttomoottoriautojen käytöstä, niin kärsijöinä ovat todennäköisesti pienituloiset, haja-asutusalueella asuvat ihmiset. Tai sitten päätökset kurjistavat Suomea ja heikentävät sen kilpailukykyä muihin maihin nähden. Näin on esimerkiksi, jos otetaan käyttöön kansallinen lentovero. Se on kannatettava asia, jos se voidaan toteuttaa globaalisti tai vähintään EU:n tasolla.

Maailman hiilidioksidipäästöistä suurimman osan, 28 %, aiheuttaa Kiina, toisena Yhdysvallat 17 %. EU:n osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on 10 % ja muut maat on yhteensä 45 %. Suomen osuus on vain 0,1 %. Kuulen jo, kuinka moni vähätellen toteaa, että mitä se hyödyttää Suomen kohkata ilmastonmuutoksesta ja vähentää päästöjä.

Mielestäni Suomi voi olla ilmastonmuutoksen torjunnassa huomattavasti kokoaan suurempi toimija. Sitä se voi olla esimerkiksi puhtaan energian tuotantoon tähtäävien innovaatioiden saralla. Tällä tavoin ilmastoteoilla voisi olla myös työllistävä vaikutus Suomeen.

Mielestäni Suomi voi olla ilmastonmuutoksen torjunnassa huomattavasti kokoaan suurempi toimija. Sitä se voi olla esimerkiksi puhtaan energian tuotantoon tähtäävien innovaatioiden saralla. Tällä tavoin ilmastoteoilla voisi olla myös työllistävä vaikutus Suomeen. Innovaatiot edellyttävät panostusta kouluttamiseen ja tutkimukseen. Myös verotuksellisesti ja järkevien tukien kautta voidaan vaikuttaa.

Kansainvälisen akateemisen vaikuttamistyön saralla Suomi voi olla edelläkävijä ja esimerkki muille maille. Akateemikko Markku Kulmala muistutti eräässä tilaisuudessa, jos esimerkiksi Kiinassa saadaan yksikin ilmastonmuutosta torjuva päätös aikaiseksi, sillä on globaalisti suuremmat vaikutukset kuin yksittäisillä toimilla Suomessa.

Kirjoittaja Sari Savela on päätoimittaja ja Uudenmaan Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliehdokas