Puoluekokouksen jälkeen uudelleen on noussut puolueen sisäiseen keskusteluun kysymys puolueen linjasta. Valitettavasti keskusteluun osallistuneena sekä sitä sivusta seuranneena olen todennut kysymyksen poleemisen luonteen. Moni tuntuu näkevän muutoksen luopumisena puolueelle tärkeistä arvoista, kun taas toinen leiri tuntuu suhtautuvan varsin allergisesti kaikkeen kristillisyyteen viittaavaan. Puoluekokouksen jälkeen on keskusteltu niin puoluekokouksen ”minimessun” olennaisuudesta sekä esimerkiksi oman Alfa-tv -esiintymiseni lausahduksesta, jossa totesin, että puolueemme tulisi pyristellä irti uskontopuolueen leimasta. Siltoja rakentaen toteaisin, että muutosta haluavana en halua eroon puolueen kristillisestä pohjavireestä, enkä missään nimessä itselleni hyvin tärkeistä koti, uskonto ja isänmaa -arvoista.

meidän täytyy ottaa laajasti kantaa eri kysymyksiin selkein sanakääntein

Satunnaisen katugallupin tai vaalitorityöskentelyn seurauksena moni ymmärtää mistä on kyse, kun puhumme uskontopuolueen leimasta. Valitettavasti moni näkee meidät tunnustavien kristittyjen yksinoikeutena sekä yhden asian puolueena. Miten tällaisesta voisimme sitten päästä eroon? Ei, meidän ei tarvitse luopua puoluekokoussunnuntain hartaudesta tai lyhyistä rukouksista kokousten alussa. Sen sijaan meidän täytyy ottaa laajasti kantaa eri kysymyksiin selkein sanakääntein. Puoluekokouksen jälkeen olen ilokseni saanut huomata, kuinka olemme päässeet läpi julkisuudessa erilaisin aloittein. Viimeisimpänä puolueemme kanta ei esimerkiksi jäänyt epäselväksi ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä uutisoidessa. Samoin varsin laajaa kannatusta herätti ulostulomme Ottawan miinasopimukseen liittyen. Tällaisin odottamattomin ja selkein avauksin on mahdollista vaikuttaa julkikuvaamme. Jokainen puolueen jäsen voi tarjota kirjoituksiaan paikallislehtiin ja olla näin mukana talkoissa.

Viljami Haavisto on KD:n 2. varapuheenjohtaja ja KD Nuorten pääsihteeri