Euroopan unionilla on ollut turvapaikanhakuun yhteiset säännöt, jotka eivät ole koskaan toimineet. Nyt niitä luodaan uudestaan, mutta ratkaisu on vuosien päässä.

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsäsen emännöimässä seminaarissa pohdittiin sitäkin, voisiko vuoden 2015 voimakas turvapaikanhakijoiden aalto uusiutua.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja entinen sisäministeri Päivi Räsänen emännöi eduskunnassa maahanmuuttoaiheista seminaaria, jossa ruodittiin Euroopan unionin yhteistä tai pikemminkin puuttuvaa yhteistä turvapaikkapolitiikkaa.

Samalla kysyttiin, olisiko vuoden 2015 piikkivuoden kaltainen pakolaisaalto yhä mahdollista Suomessa.

– Edelleen ihmiset jättävät kotinsa sodan, vainon tai näköalattoman tulevaisuuden vuoksi. 80 prosenttia heistä asuu kehitysmaissa, Päivi Räsänen alusti.

Kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun merkitys korostuu; Euroopan unionin ja Afrikan suhteen on puututtu, mutta Euroopan unionin yhteisestä turvapaikkapolitiikasta ja käytännöistä ei tähän mennessä ole päästy sopuun.

– Unioni on epäyhtenäinen maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä, Räsänen sanoo.

Hänen mukaansa maahanmuutto ei ole ”kyllä vai ei”-kysymys vaan ”miten”.

– Hallitun maahanmuuttopolitiikan avulla voidaan varmistaan sen hyväksyttävyys. Jokainen maa vastaa oman alueensa valvonnasta ja toimiva turvapaikkajärjestelmä edellyttää yhtenäistä palautuspolitiikkaa, Räsänen muistuttaa.

Eurooppaan ja sitä kautta myös Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrät ovat vähentyneet 2015-16 piikkivuosista.

Eurooppaan kohdistuvaa painetta ehkäistään Räsäsen mukaan parhaiten puuttumalla syihin lähtömaissa ja auttamalla hädänalaisia suoraan kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta.

Vuoden 2015 kevääseen asti, Räsäsen toimiessa sisäministerinä, Suomi piti kiinni EU:n turvapaikkajärjestelmän peruslähtökohdasta, että jokainen valtio vastaa omalle alueelleen tulevista turvapaikanhakijoista ja saa siihen tarvittavaa tukea EU:n rahastojen ja virastojen asiantuntija-avun kautta.

Pakolaiskiintiötä nostettiin 750:sta 1050:een Räsäsen ministerikaudella. Sittemmin se on laskenut, mutta nyt hallitus kertoo nostavansa kiintiön 850:een.

Räsänen on huolissaan erityisesti Suomessa uskontoaan vaihtaneiden tilanteesta. Kristityiksi kääntyneet ovat hyvin haavoittuvassa asemassa monissa lähtömaissa.

– Turvapaikka pitäisi saada, jos on aihetta pelätä vainoa, mutta näyttää että tämä ei välttämättä toteudu, Räsänen arvioi.

Hän mukaansa tavoitteena pitäisi olla humaani, mutta hallittu turvapaikkajärjestelmä, ilman että samalla ruokitaan lieveilmiöitä.

Painetta on ja aaltoja tulee, mutta ne tulevat olemaan aika pieniä lähivuosina. Suomi kyllä selviää, jos uusi aalto tulee

Ulkoministeriön vieraileva asiantuntija ja Euroopan portailla -tietokirjan kirjoittanut Anna-Kaisa Hiltunen kiinnitti huomiota Dublin-asetuksen toimimattomuuteen. Se konkretisoitui, kun turvapaikanhakijoita tuli vuosina 2015-16 Eurooppaan enemmän kuin koskaaa aiemmin.

He pääsivät liikkumaan halki Euroopan maasta toiseen.

– Siitä tuli tunne, että kontrolli ei ole meidän käsissämme, Hiltunen kuvasi.

Kuluneena kesänä tilanne puolestaan kärjistyi, kun Italia ja Malta alkoivat sulkea satamiaan turvapaikanhakijoilta. Pattitilanne johti nyt sovittuun väliaikaiseen jakojärjestelmään, kun neljä maata sopi siitä sisäministeri Maria Ohisalon johdolla Maltalla.

Seuraavaksi tarkoitus on Hiltusen mukaan etsiä mahdollisimman suuri halukkaiden maiden joukko, jotka ottaisivat vastaan Italiaan ja Maltalle tulleita. Suomikin on luvannut ottaa 13 turvapaikanhakijaa sisäisenä siirtona.

Hiltunen pitää tämänkaltaisia ratkaisuja hetkittäisinä. Varsinainen ratkaisu on vielä kaukana.

– Jos ja kun turvapaikkajärjestelmät eroavat toisistaan, ei voida puhua yhtenäisestä suojelualueesta, vaan arpapelistä turvapaikanhakijan näkökulmasta, Hiltunen sanoo.

Hänen mukaansa näköpiirissä on kahdenlaisia ratkaisuja: Yhdessä ratkaisussa EU saisi eteenpäin yhteisestä turvapaikkapolitiikkaansa, jossa toimittaisiin yhteisenä suojelualueena ja palautukset toimisivat. Toisessa vaihtoehdossa turvapaikkamenettelyt hoituisivat ulkorajoilla, mutta se edellyttäisi valtavaa toimivallan lisäämistä EU:lle ja sen maahanmuutosta vastaavalle virastolle.

– Palautuksiakin pitäisi pystyä hoitamaan suoraan ulkorajoilta, Hiltunen muistuttaa.

Maahanmuuttoviraston Kimmo Lehto arvioi, että painetta on ja aaltoja tulee, mutta ne tulevat olemaan aika pieniä lähivuosina.

– Suomi kyllä selviää, jos uusi aalto tulee, Lehto sanoo.

Hänen mukaansa ongelma ei ole se, että ihmisiä tulee vaan se, miten heidät palautetaan. Jos sitä ei hoideta, ihmisiä jää vellomaan ympäri Eurooppaa.

Tällä hetkellä Suomi on pussinperä, kun Tanska ja Ruotsi suorittavat omilla rajoillaan Schengen-tarkastuksia. Vuoden 2015 kriisissä myös itärajalta tuli turvapaikanhakijoita, mutta sielläkin on ollut rauhallista.

– Ollaan varauduttu ja valmistauduttu, Lehto vakuuttaa.

Rajavartiolaitoksen rajaturvallisuusasiantuntija Jesse Seppälä kertoi vuoden 2005 alussa perustetusta Euroopan rajaturvallisuusvirastosta, Frontexista, jossa tehdään paljon yhteistä rajavartiointia ja riskianalyysejä.

Sinne perustetaan 10 000 hengen joukko, joka on vuonna 2027 täydessä operatiivisessa käytössä.

Se koostuu viraston itse palkkaamista henkilöistä, mutta myös muiden EU-maiden rajaturvallisuushenkilöstöstä.

Frontexin joukkoja voidaan käyttää myös EU-rajojen ulkopuolella kuten Länsi-Balkanilla.