Huoli ilmastonmuutoksesta on vuosien vatvomisen jälkeen alkanut oikeasti vaikuttamaan energiapolitiikkaan, täysin Greta Thunbergista ja Donald Trumpista riippumatta, kuten HS:n sunnuntaikolumnisti Tommi Nieminen (6.10.) hyvin tiivistää. (Lue kolumni täältä)

Alkamassa on vähittäinen globaali siirtymä pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Ainoa jäljellä oleva kysymys on, miten monta vuosikymmentä menee, ennen kuin maapallon energiajärjestelmä on suurin piirtein fossiilivapaa. Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta ”energiakäänne” voi tulla liian myöhään, mutta teknologinen murros on yhtä väistämätön kuin höyrykoneesta alkanut teollinen vallankumous oli aikanaan.

Suurilla öljy-yhtiöillä oli mahdollisuutensa lähteä uuden energiateknologian kärkeen jo vuosikymmeniä sitten, mutta nyt niitä lähinnä syytetään ilmastonmuutokseen liittyvän tutkimuksen vähättelystä ja vääristelystä. Omapa oli valintansa – ja ihmiskunnan kannalta varsin kallis sellainen.

Suurilla öljy-yhtiöillä oli mahdollisuutensa lähteä uuden energiateknologian kärkeen jo vuosikymmeniä sitten, mutta nyt niitä lähinnä syytetään ilmastonmuutokseen liittyvän tutkimuksen vähättelystä ja vääristelystä. Omapa oli valintansa – ja ihmiskunnan kannalta varsin kallis sellainen.

Teknologinen murros sen sijaan on aina hyvää aikaa taloudelle sekä mahdollisuus saada hyvää sijoitustuottoa. Sijoittajat ovat jo nähneet murroksen tulevan ja pääomaa puhtaaseen energiateknologiaan olisikin saatavilla, jos vain olisi jotain selkeää ja luotettavaa, mihin sijoittaa.

Yksi tulevaisuuden teknologia voivat olla pienet sarjatuotetut ydinvoimalat. Kansanedustajat Atte Harjanne (vihr.) ja Heikki Vestman (kok.) julkistivat toimenpidealoitteen, jossa vaaditaan ydinenergialainsäädäntöä uudistettavaksi siten, että se mahdollistaa pienreaktorien hyödyntämisen ja sarjavalmisteisten reaktorien luvituksen.

Myös KD nosti itse asiassa pienydinvoimaan liittyvän lainsäädäntöasian esille jo keväällä, kun puolueet vastasivat hallitustunnustelija Antti Rinteen kysymyksiin.

Yksikään energiantuotantotapa ei ole ongelmaton, mutta ydinvoima on osoittanut toimivansa luotettavasti sellaisissa yhteiskunnissa, joissa turvallisuudesta osataan huolehtia vastuullisesti. Asiaa kannattaa vähintäänkin selvittää nyt, kun sarjatuotettujen ydinvoimaloiden tuloon markkinoille on kymmenkunta vuotta.

Suomen sotienjälkeisen energiahuollon vahvuuksia on ollut se, että se on rakennettu monelle jalalle. Fossiilisten polttoaineiden raakaöljyn, hiilen ja maakaasun osalta olemme täysin tuonnin varassa, mutta monen muun energianteknologian osalta olemme viejiä, esimerkkeinä vaikka tuulivoimateknologia, generaattorit, ydinvoimaturvallisuus sekä monet tulevaisuuden innovaatiot. Muiden muassa tuulivoiman, geotermisen energian ja biokaasun kotimaisuusaste on hyvin suuri. Suomi voi siis olla globaalin ”energiamurroksen” voittajia, jos osaamme pelata korttimme oikein.

Sähköistyvässä yhteiskunnassa on toki erittäin merkittäviä haavoittuvuusriskejä ja niihin varautuminen ennakolta onkin yksi tulevaisuuden energiapolitiikan tärkeimpiä tehtäviä.

 

Kirjoittaja on KD-eduskuntaryhmän avustaja ja Ajatushautomo Kompassin toiminnanjohtaja