– Munuaissiirto on mahdollinen jopa alkuvaiheen hoitona ja on lottovoitto sekä dialyysipotilaalle että yhteiskunnalle, lääkäri-kansanedustaja Sari Tanus muistuttaa

7.10.2019 klo 15:55 Uutiset Samuli Rissanen

Lääkäri-kansanedustaja Sari Tanus muistuttaa, että esimerkiksi munuaisen siirto palauttaa dialyysihoidossa olevalle työkyvyn ja terveyden, ja säästää yhteiskunnalle rutkasti euroja.

Tällä viikolla (7.-12.10) vietettävän elinsiirtoviikon aikana on lupa olla positiivisessa mielessä luovuttaja. Luovuttaminen saa lisäksi aivan uuden merkityksen, kun Munuais-ja maksaliitosta muistutetaan, että jokaisella on oikeus olla hengenpelastaja.

Luovuttajista on alituinen pula, sillä Suomessa 567 ihmistä odotti syyskuun lopussa uutta elintä. Samana ajankohtana elinsiirtoja oli tehty 340.

Suomessa tehdään munuaisen-, maksan-, sydämen-, keuhkon-, haiman- ja ohutsuolen siirtoja.

Lääkäri-kansanedustaja Sari Tanus muistuttaa, että esimerkiksi munuaisensiirto on sekä potilaalle että yhteiskunnalle eräänlainen lottovoitto.

– Se palauttaa elämän, eikä vain palauta elämää vaan palauttaa useimmille täyden työ- ja toimintakyvyn.

Munuaissiirto on mahdollinen kaikille jopa aivan sairauden alkuvaiheen hoitona. Kalliiseen dialyysihoitoon nähden se tuo samanaikaisesti myös suuria säästöjä

Tanus muistuttaa, että siirto on mahdollinen kaikille jopa aivan sairauden alkuvaiheen hoitona. Kalliiseen dialyysihoitoon nähden se tuo samanaikaisesti myös suuria säästöjä.

Reilut 50 vuotta sitten alkaneet munuaissiirrot ovat säästäneet yhteiskunnan varoja jo yli miljardi euroa dialyysikustannuksiin verrattuna.

Tanus muistuttaa, että kyse on myös parhaasta hoitokeinosta ja esimerkki erinomaisesta, hyvästä sote-laista.

Siksi hän teki viime kaudella lakialoitteen, jolla munuaissiirrot eläviltä luovuttajilta sallittiin myös muillekin kuin aivan lähiomaisille. Laki tuli voimaan kevättalvella.

Suomessa, toisin kuin muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa, oli ennen Tanuksen lakialoitetta rajoite, että elävä henkilö voi luovuttaa munuaisensa toisen henkilön hyväksi vain, jos hän on lähisukulainen tai asuu samassa osoitteessa.

– Elävältä luovuttajalta tehtyjen munuaisensiirtojen määrän lisääminen on tehokkain tapa lisätä munuaissiirtojen määrää. Siksi tämä on merkittävä lakimuutos, Tanus muistuttaa.

Elinsiirtoja tarvittaisiin silti nykyistäkin enemmän. Monet myös pelkäävät tai arkailevat suotta luovuttamista.

Tanus arvioi, että pelkoon liittyy tiedon puutetta. Elävillä luovuttajlla siihen liittyy monenlaisia terveyteen liittyviä epäilyjä, mutta ihminen pärjää erittäin hyvin esimerkiksi yhdellä munuaisella.

– Jäljelle jäänyt munuainen kirii lisäksi toimintaansa ja vastaa lopulta lähes kahden munuaisen toimintaa. Luovuttaminen ei vaikuta terveyteen eikä toimintakykyyn, Tanus muistuttaa.

Useimmiten terveet aikuiset havahtuvat elinsiirtojen tarpeellisuuteen, kun joku lähiomainen, ystävä tai tuttava tarvitsisi elinsiirtoa.

Tanus kehottaakin näissä tilanteissa miettimään, voisiko ryhtyä luovuttajaksi.

Elinluovutustahdon ilmaiseminen elinluovutuskortin muodossa tai Oma Kanta-palvelussa selkeyttää puolestaan tapauksissa, jossa henkilö on menehtynyt äkillisesti.

– Sairaaloissa on elinsiirroista vastaava henkilö, johon voi olla yhteydessä. Tai vaikkapa HUS:in valtakunnalliseen elinluovutuksista vastaavaan koordinaattoriin, Tanus kehottaa.