Toisiko Von der Leyenin ilmastokomissio Suomen takaisin?

16.12.2019 klo 19:34 Kolumnit Tapio Luoma-aho

Kotimaan hallituskuvioiden tuoksinassa ja uusia ministereitä ihailtaessa on melkein kaikilta jo unohtunut, että myös Euroopan unionissa valta viimein vaihtui. Ja onhan tässä ollut vähän muutakin pientä porinaa.

Ympäri maailmaa on kohistu siitä, että Suomea johtaa nyt naisviisikko ja maailman nuorin pääministeri. Hienoa! KD:ssakin on ollut nainen puheenjohtajana jo niin kauan, että yhteiseen poliittiseen muistiin ei enää mahdu sellainen aika, kun olisi ollut jotenkin toisin. Sisarpuolueessa Saksassa valtaa pitää ”Merkelin matriarkaatti”, eikä siitäkään kukaan puhu mitään. Tai Ebbasta. Näen paljon hyvää siinä, jos Eurooppa näyttää voimaannuttavaa esimerkkiä koko maailman naisille. Naiset muuttavat maailmaa ja naisten voimaantuminen esimerkiksi kehittyvissä maissa on iso globaali megatrendi, joka herättää myös toivoa.

Ympäri maailmaa on kohistu siitä, että Suomea johtaa nyt naisviisikko ja maailman nuorin pääministeri. Hienoa! KD:ssakin on ollut nainen puheenjohtajana jo niin kauan, että yhteiseen poliittiseen muistiin ei enää mahdu sellainen aika, kun olisi ollut jotenkin toisin.

Naisjohtajista tosin tuli mieleeni eräs rautarouva, Margaret Thatcher, joka oli aikanaan ensimmäisiä valtionpää… anteeksi – valtiojohtajia, jotka pitivät meteliä ilmastonmuutoksen vaaroista. Ja aika oli 1980-luku, eli joskus silloin, kun Suomen pääministeri syntyi. Maggie oli koulutukseltaan kemisti, eli tiedem… korjaan, tieteenharjoittaja ja hyvin perillä siitä, mitä maailmassa tapahtui. Käytännön ilmastotekonaan hän pisti Britannian hiiliteollisuuden polvilleen. Tulihan siinä vähän rumihiakin, mutta se on ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun hinta. Reilu siirtymä. Siis ainakin reipas.

Siitä saammekin aasinsillan varsinaiseen asiaan, eli Ursula Von der Leyenin (KD) tavoitteisiin komission puheenjohtajana.

Uusi komissaari on ainakin aloittanut vauhdikkaasti. Von der Leyenin oma agenda komissiolle on harvinaisen selväsanainen lista kunnianhimoisia poliittisia tavoitteita. Ykkösasiana UVDL (anteeksi lyhenne, on vain pakko tiivistää) on päättänyt tarttua ilmastonmuutokseen ja lista toimenpiteitä on kieltämättä rohkea. Rahamyllyt pistetään pyörimään ilmastoinvestointien rahoittamiseen ja EU:n rajalle pystytetään hiilitullit. Tiekartta Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaksi (European Green Deal) ehdittiin jo julkaista kuluneella viikolla. Nyt on meininkiä!

Aasit palaavat tästä takaisin kotimaan politiikkaan yhtä varmasti kuin hiilitullit tuovat teollisuutemme takaisin Aasiasta. Hiilitullit ovatkin ilmastotoimien asearsenaalista se vaihtoehto, joka isänmaallisuudessaan on kelvannut Perussuomalaistenkin ilmastotyökalupakkiin. Tuotanto takaisin ja ympäristökin kiittää!

Ja tässä kohtaa haistan konsensuksen mahdollisuuden. Hiilitulleille kun ovat vihreää valoa varovasti näyttäneet monet puolueet spektrin eri laidoilta. Kokoomuksenkin täytyy lähteä mukaan, kun EPP:n UVDL ehdottaa, samoin kun SDP:n, koska Green Deal -komissaarina toimii demari Timmermans. Keskusta taas on takuuvarmasti mukana, sillä hiilitulleja kekkoslaisempaa teollisuuspolitiikkaa on vaikea kuvitella. Malttia vaurastua!

Kaupan esteiden rakentaminen ja Euroopan talouden kääntäminen kohti protektionismia voisikin olla siis parasta, mitä meille voi tapahtua. Vientiteollisuuden vaikeuksia voisi toki olla edessä, mutta laman sattuessahan meillä kaikilla olisi taas hetkeksi muuta mietittävää ja voisimme talvisodan hengessä jättää keskinäisen nokittelun vähemmälle. Joka tapauksessa meidän on vähennettävä teknistaloudellista riippuvuuttamme Kiinasta.

Siis rakkaat puolueet: pelastetaan ilmasto ja tuodaan se paras 1950-luvun Suomi takaisin! Mitä huonoa 1950-luvussa muka oli? 😉

P.S. Madridin ilmastokokouksen epäonnistuminen ei tarkoita, että mikään ei tule muuttumaan. Teollisuus, monet maat ja osavaltiot ja jopa sijoittajat olisivat valmiita sijoittamaan fossiilivapaaseen energiantuotantoon paljon enemmän, kunhan sitä vaan ei sekavalla politiikalla vaikeuteta. Se pahin änkyrä ja suurin CO2-päästäjä taitaakin edelleen olla Saksa, eikä Puola.

Kirjoittaja Tapio Luoma-aho työskentelee eduskunta-avustajana Kristillisdemokraattisessa eduskuntaryhmässä, ja on Ajatushautomo Kompassin toiminnanjohtaja