– Yksikin kova kolaus elämässä voi suistaa asunnottomaksi kenet tahansa, Vantaan asunnottomien hyvinvoinnin tuki ry:n Tiina Tuomela kertoo

3.1.2020 klo 07:52 Elämäntapa Samuli Rissanen

– Pääkaupunkiseudulla on yhä tehtävää asunnottomuuden kitkemisessä. Kallis asuminen, kaupunkien krooniset vuokra-asuntojonot ja hätämajoituksen puute ovat huutavia, Tiina Tuomela muistuttaa.

Asunnottomuus voi kohdata kenet tahansa ja jättää jälkensä ihmiseen, jolle turvaverkon romahtaminen on kova kolaus.

Talvikausi koettelee asuntoa vailla sinnitteleviä suomalaisia, joita on uusimpien tilastojenkin mukaan noin 5 500. Valtaosa heistä on pääkaupunkiseudulla, jossa asuntojen vuokrat ovat kalliita ja kaupunkien omiin vuokra-asuntoihin jonot ovat sietämättömän pitkiä.

Tälläkin hetkellä Helsingissä jonottaa kaupungin vuokra-asuntoa noin 30 000 ihmistä, Vantaallakin liki 5000. Jonot tukiasuntoihin ovat jopa 2-3 vuoden pituiset, lisäksi kriisimajoitusta on aivan liian vähän.

Vantaan asunnottomien hyvinvoinnin tuen eli Vahti ry:n puheenjohtaja Tiina Tuomelan mukaan hätämajoitusta on tarpeeseen nähden todella niukasti. Helsingissä kriisimajoitusta saa muun muassa Kampin Kompassissa, Hietaniemen Neråssa ja Toisella linjalla Kalliossa.

Espoossa toimii Olarinluoman vastaanotto ja Tuomelan kotikaupungissa Vantaalla Koisorannan palvelukeskus.

Ongelmana on, että Vantaalla kriisimajoitusta tarjotaan päihdeongelmaisille Koisorannan palvelukeskuksessa, mutta hätämajoitusratkaisuja pitäisi saada myös päihteettömille asunnottomille.

– Raittiit asunnottomat kokevat Koisorannan “märän” puolen eli päihdeongelmaisten hätämajoituksen liian turvattomana paikkana.

Vantaan kaupungivaltuutettuna vaikuttava Tuomela on tehnyt aiheesta valtuustoaloitteen ja on sinnikkäästi vaatinut päihteettömille omaa hätämajoitusta.

– Siellä on ollut asiakkaita entisistä toimitusjohtajista lähtien. Se osoittaa, että asunnottomuus voi kohdata kenet hyvänsä

Asunnottomuuden kasvoihin Tuomela on törmännyt muun muassa Vahti ry:n ruoka-avussa, jonka toimintaa hän on johtanut useamman vuoden. Vahti ry tekee yhteistyötä Vailla vakinaista asuntoa ry:n (VVA) kanssa, jonka asumisneuvoja Ulla Pyyvaara konsultoi ruoka-apu-asiakkaita asunnottomuuteen liittyvissä kysymyksissä.

– Siellä on ollut asiakkaita entisistä toimitusjohtajista lähtien. Se osoittaa, että asunnottomuus voi kohdata kenet hyvänsä, Tuomela muistuttaa.

Hän kehottaa välttämään leimoja ja väheksyvää asennetta, sillä yksikin kovempi kolaus elämässä saattaa suistaa ihmisen asunnottomaksi.

Työttömyys on monen ongelman taustalla. Kun ensin on mennyt työ alta, sen jälkeen voi olla vaikea pitää asunnostakaan kiinni.

Avioero on paitsi henkinen, usein myös taloudellinen isku. Masennus ja muut mielenterveysongelmat voivat viedä tarmon ja päihdeongelmat puolestaan herkästi elämänhallinnan.

Nuorilla aikuisilla, erityisesti alle 30-vuotiaille korostuvat pikavipeistä ja -lainoista syntynyt velkaantuminen ja sitä kautta maksuhäiriömerkinnät.

Tuomela muistuttaa, että vapaille vuokramarkkinoille ei ole asiaa, jos merkintä maksuhäiriöistä löytyy. Kaupungin vuokra-asunnoissa saatetaan asiassa joustaa, mutta esimerkiksi kotivakuutus vaaditaan ja sitä ei maksuhäiriöiselle myönnetä.                                                                                                                                                            –Sosiaalivirastojen resurssipula on johtanut siihen, että tukipäätökset viivästyvät, jolloin myös vuokranmaksu viivästyy. Silloin vuokralainen on sen armoilla, kuin pitkälle asunnonomistajan pitkämielisyys riittää, Tuomela sanoo.

Pääkaupunkiseudulla ongelmavyyhtiin liittyy olennaisena osana asumisen kalleus. Omistusasunnot ja markkinavuokrat ovat monen ulottumattomilla.

– Ongelmana on, että kohtuuhintaa asumisessa on vaikea määritellä. Se mikä on toiselle kohtuuhintaista, on jonkun toisen tuloilla kallista. Jollekin 500 euroa on kynnyskysymys, toiselle se ei aiheuta ongelmia.

– Pääkaupunkiseudulla asuminen on kuitenkin järkyttävän kallista, se on fakta.  Grynderit, edes yleishyödylliset sellaiset, eivät tartu tuettuisiin kohteisiin, sillä vapailla markkinoilla tuotot voi kotiuttaa nopeammin. Edes käynnistysavustus, joka on noin 5000-10000 euroa aloitettu asuntoa kohti ei houkuttele riittävästi edes VVOta ja SATOa, Tuomela muistuttaa.

Hänen mukaansa rakennuttajilta pitäisi vaatia tontinluovutuksissa tietty määrä sosiaalista asuntotuotantoa. Yhtenä ratkaisuna hän pitää sitä, että kaupungin omaa vuokra-asuntotuotantoa lisätään.

Kaupungin vuokrataloissa vuokrat voivat olla hieman toistakymppiä neliö, kun taas yleishyödyllisillä rakennuttajilla, VVO:lla ja SATO:lla neliövuokrahinta lähenee jo markkinavuokrien tasoa.

— Kaavoitetaan pieniä, kohtuuhintaisia, julkisten kulkuyhteyksien varrella olevia asuntoja. Kunnille tarvitaan pitkäaikainen tonttiohjelma, jossa määritellään myös, mikä osuus asuntotuotannosta on kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

—  On etsittävä uusia tapoja tuottaa edullisia asuntoja kuten esimerkiksi konttikodit, kimppa-asuminen, toimistojen muuntaminen asunnoiksi.

Kohtuuhintaisuuden Tuomela määrittelisi siten, että tuloista neljännes voisi mennä asumiskuluihin.

Esteenä on myös se, etteivät omistusasujat halua sosiaalista asuntotuotantoa naapurustoonsa. Myös kaupungit toivovat omille nurkilleen mielummin hyviä veronmaksajia.

Helsingissä on nähtävissä asuinalueiden eriytymistä. Osaan keskittyy pienituloista väkeä ja maahanmuuttajia. Muut pakenevat alueelta.

– Meidän pitäisi pystyä rikkomaan asuinalueiden sisäisiä kuplia, jos asunnottomuudesta halutaan tosissaan eroon. Samalla alueella pitäisi olla mahdollisimman monipuolista asuntotuotantoa. Alueiden voimakas eriytyminen ei ole hyvä kehitys, Tuomela sanoo.

Asunnottomuus jättää jälkensä

Asunnottomuus jättää jälkensä ihmiseen, sillä se on traumaattinen kokemus, jossa turvallisuuden tunne on uhattuna. Turvaverkon pettäminen aiheuttaa persoonaan muutoksia, muun muassa impulssikontrollin puutetta esiintyy. Kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunteet ovat yleisiä.

Naiset kokevat turvattomuutta ja hyväksikäyttöä miehiä enemmän. Väkivalta, raiskaukset ja muu seksuaalinen hyväksikäyttö ovat arkipäivää. Suomessa on yli 1200 yksinelävää asunnotonta naista.

– He altistuvat seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn uhkalle etsiessään kattoa pään päälle.

Valtaosa asunnottomista, liki 5000, on yksineläviä. Perheitä oli asunnottomina 159 ja pariskuntia 105. Määrät ovat vähäisempiä, koska perheet priorisoidaan kaupunkien asuntojonoissa.

Tuomela muistuttaa, että niin sanottua piiloasunnottomuutta on erityisen paljon etenkin naisten keskuudessa.

Kaksi kolmasosaa asunnottomista majailee tuttavien ja ystävien tarjoamissa yösijoissa. Loput ovat majoittuneina asuntolassa tai hätämajoituksessa, turvakodissa ja maahanmuuttajayksikössä.

Myös vankiloissa, päihdehuollon laitoksissa ja psykiatrisissa sairaaloissa on ihmisiä, joilla ei kotiutuessaan ole omaa kotia.

– Joka yö pääkaupunkiseudulla on 100-200 henkeä, jotka yöpyvät lehtiroskiksissa, porraskäytävissä tai julkisissa käymälöissä. Onko tämä hyvinvointivaltiolle sopivaa, Tuomela kysyy.

Asunnottoman auttamisessa on tärkeintä varhainen välittäminen sekä realistisen toivon luonti.

– Asunnottomuuden poisto-ohjelmaa tarvitaan yhä, Tuomela sanoo.

Asunnottomuus keskittyy pääkaupunkiseudulle ja suuriin kaupunkeihin

Suomessa on viimeisimpien (2018) asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n tilastojen mukaan 5482 asunnotonta. Heistä 4882 on yksineläjiä.

Perheitä oli 159, joista yksinhuoltajia 123. Pitkäaikaisasunnottomien määrä oli 1112.

Vantaalla 246 rekisteröityä asunnotonta (228 yksinasuvaa, 7 perhettä), pitkäaikaisasunnottomia 32, nuoria 32, naisia 50. Maahanmuuttajia 47.

Piiloasunnottomuutta, jossa oleskellaan tuttavien ja ystävien tarjoamissa yösijoissa, on paljon.

Ylös