Seinäjoen pitkäaikainen KD-aktiivi Kaija Eilola pitää yllä myönteistä mielialaa, vaikka sairastaa parantumatonta syöpää.

Kun Kaija Eilolaa oikein väsyttää ja meinaa mieli mennä matalaksi, skypettää hän lapsenlapsensa kanssa.

– Kun kuulen sen äänenkin, niin tuntuu, että paranen.

Viime aikoina on väsyttänyt oikein urakalla.

– Aina kun joutuu lääkkeitä ottamaan, ne väsyttävät hirveästi. Mutta kyllä vielä kauppareissut teen ja Ideaparkit on kierretty pitkin ja poikin, Kaija Eilola huomauttaa.

Elokuussa hän pääsi osallistumaan Oulun puoluekokoukseen ja marraskuun lopulla puoluevaltuustoristeilylle Tallinnaan.

Vuonna 2016 muuttui Eilolan perheen elämä ratkaisevasti. Kaija oli ollut aktiivinen Gideon-sisarissa ja järjestellyt koko vuoden ajan naisten ohjelmia konferenssiin.

– Minuuttipelillä olin koko ohjelman suunnitellut, kun olin yksi puheenjohtajista.

Olo oli ollut tukala pidemmän aikaa.

– Mulle tuli niin ahdas oltava, Kaija kuvailee silloista oloaan.

Hänet oli tähystetty vatsatautien osastolla, mutta mitään ei löytynyt. Tilanne oli kuitenkin vakava. Vatsaontelo oli täyttynyt syöpänesteellä, mutta sairautta ei kuitenkaan ollut vielä todettu.

–  Jälkeen päin Taipaluksen Kirsti Gideoneista kertoi ihmetelleensä, miksi hengästyin niin helposti.

Vatsa oli aivan täynnä syöpää, joten ei ihme, että Kaijan olo oli ollut huono ja tukala. Munasarjasyöpä oli levinnyt.

Vatsa oli aivan täynnä syöpää, joten ei ihme, että Kaijan olo oli ollut huono ja tukala.

– Heti huokaisin Herran puoleen, että voi Herra, auta! Ja tulinkin parempaan kuntoon, kun saatiin se 10 litraa kertynyttä nestettä pois.

Järkytys oli iso koko perheelle, erityisesti aikuisille lapsille ja aviomiehelle Matille.

–  Mutta samalla se oli helpotus, että nyt päästään hoitoihin ja laittamaan minua kuntoon.

Kaijan sairauskertomus ei kuitenkaan ole kovin kaunista katsottavaa. Monta virhettä ja takapakkia tuli. Lääkärit eivät ensin löytäneet syöpää, sitten puudutusaine aiheutti järkyttävän allergisen reaktion.

Sen Gideonien konferenssin, jonka naistenohjelmaa Kaija oli niin suurella tarkkuudella järjestänyt, meni hänen omalta osaltaan sairaalavuoteessa.

Kaija oli ehtinyt olla kaksi vuotta eläkkeellä ja Matti kuusi, kun sairaus iski.

– Aina olen ollut kuntoileva ja elänyt terveellistä elämää, joten kestin hoidot hyvin. Olen saanut niin paljon sytostaattia, että moni ei siitä selviäisi.

Ensimmäiset puolitoista vuotta sairauden toteamisen jälkeen meni melko hyvin.

– Todennäköisesti olen sellainen, että en helposti mene itsesääliin.

Englannissa asuville tyttärillä äidin sairaus on ottanut koville. Puhelimessa välillä itketään. Lempäälässä asuva poika Jani on kulkenut ahkerasti vanhemmillaan.

–  Kai ne ajattelivat, että kuolen pian, niin pitää useasti käydä, Kaija naurahtaa.

Ventovieraidenkin kanssa on ollut ihania kohtaamisia. Joku on tullut lohduttamaan tai kertomaan, miten on rukoillut Kaijan ja perheen puolesta.

Oma äiti eli pitkään. Kun äiti kuoli, oli Kaija jo sairastunut ja joutui sairaana järjestämään hautajaiset.

–  Oli hyvä, että äiti sai elää normaalin vanhuuden. Hän ei jaksanut millään ymmärtää, että minä olin sairas. Häntä sairaudet ahdistivat.

Syksyllä 2018 Kaija sai kuitenkin uudelleen huonoja uutisia. Maksasta löytyi etäispesäkkeitä.

–  Oli se aika kova juttu, kun olin ollut jo niin toiveikas. Sitten ajattelin, että nokka pystyhyn ja Herraan luottaen.

Kaikki asiat pitää hoitaa siihen malliin, että jos mä kuolen tästä pian.

–  Kyllä Jumala tietää mitä mulle annetahan, mulla on sellanen luottamus Jumalaan, Kaija kertoo eteläpohjalaiseen tyyliinsä.

Kaijan sairaus vaikutti siten, että Matti alkoi tulla yhä kipeämmäksi.

–  Hänellä rupes katse olemaan synkkä. Sitten sanoin sille, että nyt kuule et rupia. Meidän on iloittava, nyt ei surra vaan kiitetähän.

Kaija kuitenkin myöntää, että vakava sairaus laittaa miettimään koko elämän uudella tavalla.

– Kaikki asiat pitää hoitaa siihen malliin, että jos mä kuolen tästä pian.

Kaija kertoo, että välillä on pitänyt taistella.

– On helpompaa, jos pääsee kiitoksen puolelle – yölläkin valvoin ja yritin ylistää Herraa.

Näillä mietteillä Kaija meni lääkärin puheille juuri joulun alla. Hänestä oli otettu TT-kuva.

– Voi olla, ettei nyt enää löydy lääkettä, millä mua hoitaa, Kaija kertoi joulukuussa ennen lääkärikäyntiä.

– Kyllä mua vähän jännittää, hän tunnusti.

Oltuaan lääkärin puheilla hänellä oli vakavaa kerrottavaa. ”Sytostaattihoitoa ei enää ole, joten jatketaan palliatiivisella hoidolla. Eli vaivojen mukainen hoito kipulääkkeineen.”

– Kiitos rukouksista,  tässä mennään Herraan luottaen.

 

55 sytostaattia

–  On minulle sanottu, että kyllä täytyy olla sitkiä ihminen, kun on saanut 55 sytostaattikertaa, kesällä 2016 levinneeseen munasarjasyöpään sairastunut Kaija Eilola kertoo.

– Oikeastaan ne eivät ole inhottaneet minua, vaan olen yrittänyt suhtautua niin, että ne parantavat minua.

Yleensä mukana on ollut aviomies Matti Eilola, mutta myös tyttäret Teija ja Tiina ovat halunneet olla äidin kanssa hoitopäivinä. Joskus tukena on ollut ystävätär.

–  Kerran ollessani hoidoissa Matti oli samanaikaisesti leikkauksessa. Minä sitten vielä hain hänet kotiin toiselta osastolta.

Kaija Eilolalla on kaunis kannustus vakavasti sairastuvalle. Hänellä on vahva usko Jumalaan ja ikuiseen elämään.

– Kaiken, mitä meille elämässämme tulee, Jumala tuntee.

– Uskon rukoukseen. Huokaistaan ja rukoillaan, että saadaan vahvistusta olemiseen. Onhan Herra valmistanut meille majan tuonne ylös taivaasehen.

 

Aktiivikristillisdemokraatti jo vuodesta 1974

Kristillisdemokraateissa Kaija Eilola on ollut lähes kaikessa mukana.

Hänestä tuli 1974 Suomen Kristillisen Liiton jäsen. Poliittinen ura alkoi Elina Peltosen kodissa. Naisten piirin kokouksessa Kaija valittiin johtokuntaan ja rahastonhoitajaksi.

– Järjestimme adventtitilaisuuksia ja liikuntaa. 1990-luvulla olin naispiirin hallituksessa kahdeksan vuotta.

Kaijalle tuli paikka myös puoluevaltuustoon. Aviomies valittiin samaan aikaan puoluevaltuuston jäseneksi.

– Näin saimme yhdessä Matin kanssa kulkea kokouksiin.

Kaija muistelee iloisesti monia hyviä retkiä, joissa oli mukana. Naispiirin hallitus kävi Brysselissä. Baltiaan hankittiin sänkyjä lastenkotiin.

– Narvan alueelle teimme avustusmatkan eri puolueiden naisten kanssa. Veimme vaatteita ja lankoja, ja vierailimme niin lastenkodissa, perheissä kuin vanhainkodillakin.

Seinäjoen paikallisosastossa hän toimi sihteerinä ja oli ehdolla kuntavaaleissa kahdesti. Herastuomarin arvonimi tuli siitä, kun hän oli kolme kautta lautamiehenä.

Kun Seinäjoella pidettiin puoluekokous 1991, oli Kaija mukana järjestämässä tarjoilua.

– Kun kaikki tehtiin talkoilla, tuli puoluekokouksesta puolueelle suurin voitto kautta aikain, Kaija iloitsee.

– Olen rakastanut tehdä työtä KD:ssä. On ollut ihana toimia eri seurakunnista tulevien uskovien kanssa. Meillä on ollut yhteinen näky.

– Olisin niin toivonut, että puolue olisi kasvanut nopeammin, kun vertaa siihen työmäärään, joka on tehty.

Kaija Eilola

• työskenteli ammattioppilaitoksessa vuosikymmenten ajan monissa eri tehtävissä; jäi eläkkeelle myymälävastaavan tehtävästä 2014

• naimisissa Matti Eilolan kanssa, kolme aikuista lasta, neljä lastenlasta

• pitkäaikainen KD-aktiivi Seinäjoelta

• puolueen (silloisen Suomen Kristillisen Liiton) jäseneksi 1974

• toimi KD Naisten hallituksessa 8 vuotta

• Pohjanmaan KD Naisissa 40 vuoden ajan eri tehtävissä rahastonhoitajana, sihteerinä ja puheenjohtajana

• toiminut Seinäjoen Kristillisdemokraattien sihteerinä

• kolme kautta lautamiehenä, herastuomarin arvonimi

• toiminut aktiivisesti seurakunnan vapaaehtoistyössä eri tehtävissä Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa

(infolaatikko lisätty juttuun 7.1. klo 10.55)