– Itse olen ollut populistinen poliitikko kaikilla mausteilla. Niin elin ja niin tein, ja selvisin siitä. Toiset jatkaa, entinen ulkoministeri ja puoluejohtaja Timo Soini sanoo.

Soini palasi seitsemän kuukauden tauon jälkeen julkisuuteen populismia valoittavan kirjansa julkistustilaisuudessa.

– Jos haluat voittaa populistin, ole parempi. Muuten häviät.

Perussuomalaisten entinen johtaja ja Sipilän hallituksen ulkoministeri Timo Soini ei antanut ilmaisia neuvoja perussuomalaisten voittamiseen, vaikka pyrkii tänään julkaistussa kirjassaan avaamaan populismin luonnetta ja arvoitusta.

Soini tuntuu uskovan, että gallupkuninkaana vaaleista lähtien paistatelleiden perussuomalaisten etumatkaa ei kurota umpeen, ellei keulassa oleva puolue sitä itse möhli.

Soini avasi tänään julkaistavan kirjansa lehdistötilaisuudessa populismin luonnetta. Hoikistuneena ja levänneen oloisena esiintynyt Soini ei pyrkinyt mitenkään peittelemään omaa rooliaan populistisena poliitiikkona.

– Itse olen ollut populistinen poliitikko kaikilla mausteilla. Noin elin ja noin tein, mutta selvisin siitä. Toiset jatkaa, hän kuittasi.

– Päätän populistina aina mitä kirjoitan ja sanon. Vastustajat eivät usko ja kannattajat eivät tarvitse selityksiä.

Kirjassaan Soini ei käsittele juurikaan johtamansa puolueen hajoamista eikä suostunut arvioimaan omaa rooliaan tapahtumaketjussa kirjan lehdistötilaisuudessakaan.

– Päätän populistina aina mitä kirjoitan ja sanon. Vastustajat eivät usko ja kannattajat eivät tarvitse selityksiä, hän kuittaa.

Soini vältteli myös perussuomalaisten nykyisen johtajan Jussi Halla-ahon analysoimista, koska pitää itseään jäävinä moiseen. Loppujen lopuksi häneltä saatiin kuitenkin varsin soinimaiset arviot sekä Halla-ahosta että nykyisistä perussuomalaisista.

–  Puolue on erilainen ja menee eri suuntaan kuin minun perustamani puolue.

– Perustin niin hyvän puolueen, että kyllä sitä Halla-ahokin pystyy johtamaan.

Perussuomalaisten aivot ovat Soinin mukaan tällä hetkellä Matias Turkkilalla, jota Soini pitää ”ylivoimaisena siinä porukassa”.

– Perussuomalaiset ovat olleet paljon parempia kuin muut puolueet some-viestinnässään, hän sanoo ja pitää tätäkin Turkkilan ansiona.

Populismiin Soini oppi, kun hän liittyi Smp:hen Veikko Vennamon johdattama. Hän muistaa oppi-isänsä hokeneen, että ”pitää muodostaa enemmistö, pitää hakea enemmistö”.

– Mietin, mistä se haettaisiin, kun tuskin saisimme viittä prosenttia äänistäkään.

”Enemmistö” tuli kuitenkin Smp:n äänestäjiksi maa- ja metsätaloudesta, pienyrittäjistä ja kansaa lähellä olevasta sivistyneistöstä.

Populistin käsikirjassa numero yksi on se, että ajattelee asiat kansan suvereniteetin kautta.

– On olemassa Suomen kansa, jonka etu menee kaiken muu edelle; se ei tarkoita että ollaan sortavia, mutta valitaan kansallisvaltion etu ristiriitatilanteissa.

Esimerkiksi Suomen kansallinen etu valitaan aina EU:n edun edelle.

Sitten lasketaan kustannuksia, kerätään joukkoja ja haastetaan vasta, kun se koetaan voitokkaaksi.

Sutkautuksistaan tunnettu Soini luottaa kansan tahdon ilmaisemisessa yksinkertaiseen, punnittuun kieleen. Se ei ole kuitenkaan helppoheikin hommaa, sillä Soini pitää yksinkertaistamista vaikeampana kuin poliittista jargonia tai ”mambozamboa”, joksi Soini poliitiikkojen harrastamaa ammattislangia kutsuu.

– Kielellä on valta. Pitää olla oma kaanaankieli eli termistö josta poliitikko tunnetaan. Jos siinä onnistuu, aina sataa laariin, Soini sanoo.

Esimerkeiksi nousevat Soinin itsensä viljelemät puheet omenista ja meloneista ja takiaispuolueesta tai vaikkapa iskulause ”Missä EU, siellä ongelma”.

– Tämmöisiä on pystyttävä tuottamaan, hän kehaisee.

On myös valittava taistelunsa: Soini muistuttaa, että vain kaksi puoluetta osaa keskustella ruuasta, ja teeman käsittely sataa ainoastaan kahden puolueen laariin.

On se makkarasta ja grillihiilistä hekumoiva perussuomalainen, joka ajaa autolla hirvimetsälle.

Sitten on vihertävä puppulisti, joka syö salaattia ja pyrkii vaikuttamaan siihen, mitä syödään peruskouluissa ja päiväkodeissa.

– Jos kepu sanoo, että suomalaista ruokaa pitää suosia, niin sekin sataa näiden kahden muun puolueen hyväksi. Teema pitää ottaa silloin pois pelikentältä, Soini neuvoo.

Suomessa perussuomalaiset ovat aina olleet heikoimmillaan pääkaupungissa ja vahvimmillaan alueilla. Tämä koskee myös populisteja muualla maailmassa kuten Iso-Britannian Nigel Faragia ja Boris Johnssonia sekä Yhdysvaltain Donald Trumpia.

Soini pitää mahdollisena, että Trump voittaa toisetkin presidentinvaalit, jotka käydään tänä vuonna.

Kolme pointtia on auttanut Trumpia voittoon: Rosvot kiinni, rajat kiinni ja turpa kiinni. Trumpia pidetään rehellisenä rosvona, joka rakennuttaa muurin Meksikon rajalle ja asettuu poikkiteloin amerikkalaista mediaa vastaan. Tiedostusvälineet ovat kuitenkin vauhdittaneet Trumpin viestintää reagoimalla ja jakamalla Trumpin twiitit poikkeuksetta.

Populisti ei voi myöskään olla naama peruslukemilla oleva jäykkis.

–  Hymyilevä populisti on hyvä populisti. Ei pidä ryhtyä liian totiseksi. Voitat naurun, voitat asian, Soini muistuttaa.

Populisteille ja populistisille puolueille on usein käynyt niin, että hallitusvastuu on kuihduttanut kannatuksen. Toisaalta toisenlaisiakin esimerkkejä löytyy: Puolassa populistinen Laki ja oikeus-puolue voitti vaalit myös hallituksessa ollessaan.

Soini uskoo, että populististen puolueiden kannatus nuupahtaa jatkossa harvemmin.

Populismia on monennäköistä: Soini jakaa sen ensinnäkin kulttuurilliseksi, jossa edustetaan tavallista kansaa ja sitten on ulkopuoliset eli maahanmuuttajat ja kosmopoliitit.

Sosioekonominen populismi taas ottaa kohteeksi ne, joilla on fyrkat, taloudellinen valta.

Antiestablismenttinen valtaeliitti puolestaan muodostuu virkamiehistä ja politiikoista, jotka ovat liittotutuneen keskenään.

Esimerkiksi perussuomalaiset pyrkivät niputtamaan vanhat puolueet yhteen.

– Siinä Sdp ja kokoomus ovat samaa porukkaa. Ne ovat valmiita menemään toistensa kanssa samaan hallitukseen.

Oikeistopopulismiakin on, mutta välttämättä populistiset puolueet eivät ole oikeistolaisia. Soinin mielestö Suomessa ei ole oikeistolaisisa kovin pitkään ollut; kaikki ne olivat ei-sosialistisia 1990-luvulle asti.

–  Sama on Euroopassa; ei olla välttämättä erityisen oikeistolaisia. Maahanmuutto on se termi, ja muukalaisuus ja siihen liittyvät asiat, jotka liittävät puolueet oikeistolaisuuteen.

Vaaralliseksi populismi muuttuu, kun tiettyjä kansanryhmiä aletaan pitää vähempiarvoisina.

–  Populismin kulttuurisessa muodossa se vaara voi olla, jos määritellään esimerkiksi maahanmuuttajat erilaiseksi eli alemmaksi muita.

Seitsemän kuukauden julkisuuspaasto on Soinin mukaan tuonut mukanaan hyviä asioita.

– Paino pudonnut kuusi kiloa, nukuttaa paremmin ja on hirveän hyvä olla, Soini kertoo nykytilanteestaan.

Hän ei ole aikeissa palata politiikkaan, mutta mainitsee, että seuraava mielenkiinnon kohde on vuonna 2024.

– Silloin aika moni puolue tarvitsisi hyvän presidenttiehdokkaan, hän vinkkaa.