Nationalismista voi harhautuessaan tulla eräänlainen uskonto, sanoo historioitsija Markku Ruotsila

19.1.2020 klo 07:52 Politiikka Merja Eräpolku

– Jos kansallisvaltio pyhitetään ja joku etnisyys nostetaan toisia ylemmäksi, tulee nationalismista helposti uusi uskonto. Ei ole myöskään oikein kieltää Raamatun opetusta kansakunnista, sanoo historioitsija Markku Ruotsila.

Perusta-lehden järjestämillä teologisilla opintopäivillä Suomen Raamattuopistolla tammikuun alussa pohdittiin, miten kirkon ja kristittyjen tulisi suhtautua nationalismin nousuun läntisissä maissa. Otsikolla ’Nationalismi ja kristillinen oikeisto’ alusti Yhdysvaltain ja Iso-Britannian oikeistoa laajasti tutkinut historian dosentti Markku Ruotsila.
–  Kristinuskon ja nationalismin suhde on monitahoinen ja vaikea asia, hän sanoo.

Ruotsila varoittaa kristinuskolla perustellun etnonationalismin vaaroista.
– On tiedostettava vaara nationalismin nousemisesta ”vääräksi jumalaksi” tai uudeksi uskonnoksi, joka korvaa kristinuskon.

Vaara nationalismin pyhittämisestä on historian saatossa useiten toteutunut Yhdysvalloissa, jossa koko kansakunnan alkuperäinen ja yhä elossa oleva ajatus maan perustamisen tarkoituksesta oli syvästi kristillinen.

Houkutus keskittyä vain osaan Raamatun lausumia on ollut ilmeinen paitsi kristillisen oikeiston ja kristillispohjaisen kansallismielisyyden edustajille niin myös sen arvostelijoille.

Amerikka – aivan kuten Iso-Britannia vielä aiemmin – on nähty raamatullisena kuvana uudesta Jerusalemista, jolla oli erityinen Jumalalta saatu tehtävä maailmassa. Tämän kristillisen maan katsottiin menestyvän, jos se seuraisi Raamatun määräyksiä ja mallintaisi ’oikeaa’ puritanistis-protestanttista uskoa ja elämäntapaa muulle maailmalle.

Markku Ruotsila on Pohjois-Amerikan kirkkohistorian dosentti Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa ja Yhdysvaltain ja Ison-Britannian historian dosentti Tampereen yliopistolla. Ruotsilan uusin kirja ”Sydänmaiden kapina. Donald Trump, amerikkalainen konservatismi ja äärioikeiston nousu.” Gaudeamus 2018. Kuva: Kuvatapio

Ruotsilan mukaan sama vaara kansallismielisyyden nostamisesta kristinuskon sijaan on kaikissa kulttuurisesti protestanttisissa maissa, joissa uskonpuhdistus loi käsityksen kansakunnan, valtion ja ’oikean’ uskon suhteesta.

Yhtä lailla tärkeää on välttää se harhakäsitys, jonka mukaan Raamatulla ja kristinuskolla ei ole mitään hyvää sanottavaa kansallisuudesta, tai että kristinuskolla ei olisi mitään tekemistä kansallisvaltioiden kanssa.

– Houkutus keskittyä vain osaan Raamatun tätä tematiikkaa koskevia lausumia on ollut ilmeinen paitsi kristillisen oikeiston ja kristillispohjaisen kansallismielisyyden edustajille niin myös sen arvostelijoille.

Ruotsila löytää Raamatusta kansakunnista ja nationalismista seuraavat perusperiaatteet:
Ihmiset ovat vain vaeltajia maan päällä ja heidän oikea isänmaansa on muulla. Ihmiskunta on jaettu kansoihin ja eri kieliin osin perisynnin takia. Jumala asetti kunkin kansan tiettyjen rajojen sisälle ja asetti myös nuo rajat. Jumala siunaa myös kansoja kollektiivisesti ja rankaisee kansoja sen mukaan, miten ne elävät Raamattua todeksi. Jumala edellyttää uskollisuutta ja kuuliaisuutta esivallalle ja rajojen turvaamista.

– Kristityn on pidettävä omasta maastaan ja kansastaan huolta. Samalla on muistettava koko ajan, että ylempi kotimaa on tämän maailman ulkopuolella. Pelastava usko Jeesuksessa koskettaa jokaista yksittäistä ihmistä, Ruotsala kiteyttää.

– Koska protestantismin synty nivoutuu kansallisvaltioiden syntyyn, niistä jokainen kehitti omat kansalliset myyttinsä omasta erityislaatuisuudestaan ja erityisasemastaan uskonsa perusteella.

Ruotsilan mukaan Ison-Britanniassa protestanttinen omakuva on selkein USA:n jälkeen ja se heijastuu myös suhteessa EU:hun.
– Brittiläinen kristillinen oikeisto kampanjoi EU:hun liittymistä vastaan 1960- ja 1970-luvuilla. Sen perusargumentti oli, ettei saa ottaa määräyksiä vieraalta ulkoiselta vallalta, eikä varsinkaan ei-protestanttisilta mailta, ja että tulee huolehtia oman maan eduista.

– Brexitissä ei ole kyse EU:sta ja sen instituutioista tai korkeista jäsenmaksuista, vaan kysymys on liian nopeasta kulttuuris-uskonnollisesti vieraasta maahanmuutosta, joka uhkaa muuttaa brittiläisen elämäntavan ja arvot. Tästä on paljon tutkimustietoa.

Ruotsila näkee EU:n sisällä vaikuttavan edelleen kaksi erilaista tunnustuksellista kulttuuria. Toinen pohjaa uskonpuhdistukseen ja on vallalla protestanttis-enemmistöisissä maissa. Se pyrkii EU:n sisällä puolustamaan jäsenmaiden suvereniteettia, omaa päätösvaltaa. Toinen taas on alun perin katolilainen kulttuuri, joka ohjasi EEC:n eli EU:n perustajia, ja joka pyrkii tavallaan palauttamaan Pyhän roomalais-saksalaisen valtakunnan.

Kun aineellinen hyvinvointi on taattu, eikä välitöntä yhteistä ulkoista vihollista ole, niin arvot, usko, kulttuuri, identiteetit ovat tärkeämpiä kuin ennen.

Esimerkkejä kansallismielisyyden ja kansalliskonservatismin noususta näemme Ruotsilan mukaan monissa Euroopan maissa. Se näkyy etenkin maahanmuuttovastaisuutena ja monikulttuurisuuden kritiikkinä sekä paikallisten elämäntapojen ja -perinteiden korostamisena.

’Maassa maan tavalla’ ja ’America First’ -ajattelussa on kysymys samasta yleislänsimaisesta ilmiöstä, joka on osa siirtymää jälkiteolliseen aikaan ja sille tyypilliseen identiteettipolitiikkaan.
– Kun aineellinen hyvinvointi on taattu enemmän kuin koskaan, eikä välitöntä yhteistä ulkoista vihollista ole, niin arvot, usko, kulttuuri, identiteetit ovat tärkeämpiä kuin ennen, Ruotsila sanoo.

– Miksi enemmistöltään historiallisesti ja kulttuurisesti kristillisten maiden kulttuuri, elämäntapa, identiteetit ja perinteiset arvot olisivat jotenkin pahoja ja niiden puolustaminen väärin – rasistista, äärioikeistolaista tai vaarallista – kun taas kaikkien muiden ei-kristillisten kansallisuuksien, uskontojen, elämäntapojen ja kulttuuristen vähemmistöjen edistäminen on hyvää?
– Näistä kysymyksistä kumpusi Trumpin voitto ja tuleva uudelleenvalinta, Brexit ja Boris Johnsonin maanvyöryvoitto, Ruotsila uskoo.

Nationalismi ja lännen kristillisen arvoperinteen suojelu ovat oikeistolaista vastareaktiota monikulttuurisuudelle, maallistumiselle, arvorelativismille ja globalismille tilanteessa, jossa lännen enemmistö on edelleen kristillisperustaista, omaa maataan ja sen perinteitä ja perinteisiä elämäntapoja arvostavaa.
– Tämä ei määritelmällisesti ole rasistista, eikä jotain toista vastaan, vaan oman juurtuneisuuden puolustamista, hän sanoo.

 

Ylös