75-vuotta sitten vapautettu keskitysleiri kertoo pimeydestä: Auschwitzissa paha sai vallan, muttei voittanut

26.1.2020 klo 11:06 Ulkomaat Merja Eräpolku

Puna-armeija vapautti Puolan Krakovan liepeillä sijainneet Auschwitz-Birkenaun keskitysleirit vapautettiin 75 vuotta sitten. Näillä tuhoamisleireillä surmattiin toisen maailmansodan aikana ainakin 1,1 miljoona ihmistä, joista valtaosa oli juutalaisia.
KD-lehti julkaisee jo vuonna 2011 julkaisemansa Merja Eräpolun artikkelin Auschwitz-Birkenausta uudelleen.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö osallistuu Auschwitzin vapautuksen 75. vuosipäivän kunniaksi järjestettävään muistotilaisuuteen maanantaina 27. tammikuuta Puolassa. Suomessa järjestetään eduskunnassa pidettävä holokausti, antisemitismi ja ihmisoikeudet -seminaari, jonka puhujiin kuuluu eduskunnan Israel-ystävyysryhmän puheenjohtaja Peter Östman sekä Säätytalolla pidettävä Vainojen uhrien muistopäivän tilaisuus.

***

Auschwitzissa paha sai vallan, muttei voittanut

Auschwitzin retki palauttaa mieleen toisen maailmansodan aikaiset kauheudet. Niitä ei voi eikä tarvitse koskaan unohtaa.

On 35 plus-astetta ja pelkkä ajatteleminenkin saa hikoilemaan. Mietin millaista kärsimystä täällä on elää vähin vaattein ja olemattomalla ravinnolla parinkymmenen asteen pakkasella.

Pitkää latoa muistuttavassa parakissa on katon rajassa aukot ulos, lämmitysmenetelmänä erikoinen kamina, jonka savu johdettiin putkea pitkin parakin läpi ja sänkyinä kenollaan olevat kolmikerroksiset lautahökötykset. Tämä rakennus – yksi kymmenistä samanlaisista – on alun perin ollut 52 hevosen talli, johon oli sijoitettu pienten muutosten jälkeen jopa 1000 vankia.

Opastettu kierros menee luihin ja ytimiin

Paluumatka Suomen-lomalta Belgian-kotiin vei Etelä-Puolassa sijaitsevan Oswiecimin kautta. Tämä lähellä Krakovaa sijaitseva pikkukaupunki rautateiden risteyspaikassa tunnetaan hyvin: natsit nimesivät sen Auschwitziksi.

Helteinen neljän tunnin opastettu kierros alueella menee luihin ja ytimiin. Museon ohjeissa sanotaan, ettei vierailua suositella alle 14-vuotiaille. Meillä mukana on 13-vuotias poikani, joka on lähihistorian pimeään puoleen jo kohtalaisen paljon tutustunut. Rohkenen ottaa hänet mukaan. Poika kestää kierroksen kuin mies, mutta toivoo, ettei hänen tarvitsisi koskaan palata.

– Olen minä pahempaakin nähnyt, mutta kun tämä on totta, hän sanoo.

Tuhotut kohteet restauroitiin

Keskitysleiri rakennettiin 1940 puolalaisia poliittisia vankeja varten. Siitä tuli  kuitenkin toisen maailmansodan hirmutöiden keskus, kolmen keskitys- ja tuhoamisleirin rypäs.

Auschwitz-Birkenaussa tapettiin – monin eri tavoin, kuitenkin etupäässä kaasukammioissa – yhteensä noin 1,1 miljoonaa ihmistä. Heistä miljoona oli juutalaisia.

Ennen neuvostoarmeijan tuloa paikalle SS-joukot tuhosivat niin paljon kuin ehtivät peittääkseen rikostensa jäljet. Valtiollinen museo on kuitenkin restauroinut osan tuhotuista kohteista niiden alkuperäisille paikoilleen.

Kantaleirin portin päällä lukee kuuluisa teksti: ”Arbeit macht frei” (työ tekee vapaaksi). Kuva: Merja Eräpolku

Auschwitzin kantaleirin sisälle johtavan portin päällä lukee kuuluisa teksti: ”Arbeit macht frei” (työ tekee vapaaksi).

Kivenheiton päässä on leirin komentajan Rudolf Hössin perheen asunto, jossa hän eli lapsineen. Höss hirtettiin sodan jälkeen, ja viimeisessä viestissään hän katui tekemäänsä suunnatonta pahaa ja aneli armoa sekä ihmisiltä että Jumalalta.

Tehokkain tuho kaasukammioissa

Portin läpi vangit kulkivat 12-tuntisten työpäiviensä jälkeen leiriorkesterin soittaessa. Musiikin kun oli todettu rauhoittavan vankeja niin, että heidät oli helpompi laskea.

Myös ruumiit tuotiin päivän päättyessä laskettaviksi. Pääluvun piti täsmätä. Vain terveimmät ja vahvimmat pääsivät töihin.

Kantaleiristä Birkenaun tuhoamisleireille tuoduista enemmistö valittiin suoraan tapettaviksi: jo tunnin kuluttua junasta astumisestaan he saattoivat olla tuhkattavina.

Merja Eräpolku poikansa Mikaelin kanssa kesällä 2011 opastetulla kierroksella ensimmäisessä kaasukammio-krematoriossa, joka oli käytössä 1940-1943 ennen Birkenaun suurempien krematorioiden rakentamista. Kuva: Esa Erävalo

Kustannustehokkaimmaksi tavaksi tuhota vankeja osoittautui Zyklon B-kaasun käyttö. Noin 2000 ihmistä kerrallaan ängettiin muka peseytymään parisataaneliöisiin suihkuhuoneisiin, joiden ovet teljettiin.

Käymme kantaleirin vierellä sijaitsevassa ensimmäisessä kaasukammio-krematoriossa, joka oli käytössä 1940-1943 ennen Birkenaun suurempien krematorioiden rakentamista. Yritän olla lainkaan ajattelematta sitä, mitä tässä betonirakennuksessa on vain 70 vuotta sitten tapahtunut.

En halua kuvitella niitä tuhansia ihmisiä, jotka ovat hakanneet lukittuja ovia kaasun tunkeuduttua tilaan. Tiedän kyllä, että 15-20 minuutin kuluttua kattorei’istä laitettu kaasu on tuskallisesti tappanut heidät kaikki.

En halua ajatella niitä vaaleanpunaisiksi muuttuneita ruumiita, jotka oli tuon kärsimyksen jälkeen tungettu viereisiin uuneihin, sitten kun heistä ensin oli irrotettu kaikki käyttökelpoinen, kuten sormukset, kultahampaat ja hiukset. Uhrien tuhka käytettiin mm. lannoitteena ja hiuksista kudottiin kangasta.

Vangit pakotettiin tuhotyöhön

Kuka tuon hirveimmän työn teki? Eivät natsit itse. Työmiehet olivat vankitovereita ja myöhemmin he kokivat saman kohtalon. He olivat jonkin sortin kertakäyttötyövoimaa, jota tuli aina uutta tilalle.

Leirille tultaessa vankien kaikki muu omaisuus oli anastettu saksalaisten käyttöön. Matkalaukkuihin pakattu vankien omaisuus  kuten viimeiset rahat ja arvo-omaisuus lajiteltiin ja kierrätettiin saksalaisten käyttöön.

Kotirintamalla käyttöä oli kaikelle, eikä mitään jätetty hyödyntämättä. Tavarat kuljetettiin Saksaan junien palatessa hakemaan uusia lasteja.

Aivan kaikkea ei ehditty lajitella eikä myöskään tuhota, sillä liittoutuneiden saapuessa jäljellä oli pursuavia varastoja mm. vaatteita, kenkiä, laukkuja, silmälaseja sekä apuvälineitä, kuten proteeseja.

Perheet erotettiin toisistaan

Kun lähdemme kantaleiristä opastusryhmissä kohti Birkenauta, huomaan, että mieheni puuttuu bussista. En näe häntä missään. Pian kuitenkin kännykkä tavoittaa hänet, bussi pysähtyy ja perheemme on jälleen koossa.

Näin ei kuitenkaan käynyt 70 vuotta sitten. Leiriin tultaessa vaimot erotettiin miehistään ja lapset äideistään, eivätkä he enää nähneet.

Kuolema sai vallan muttei voittanut

Israelilaisten juutalaisnuorten kulkue. Kuva: Merja Eräpolku

Vaikka Auschwitzissa vierailun aikana se tuntuukin mahdottomalta, oli holokaustista mahdollista myös selvitä ja jatkaa elämäänsä.

Hitlerin unelma juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta ei toteutunut. Siitä todistivat nekin juutalaisryhmät, jotka vierailivat leireillä samanaikaisesti kanssamme. Ortodoksijuutalaismiehet kulkueineen, juutalaisnuoret riehakkaammin laulaen ja Israelin lippuja heilutellen.

Auschwitzin historia kertoo kuinka kuolema ja paha saivat vallan mutteivät voittaneet.

Aushcwitziin vankeja tuotiin ympäri Eurooppaa, opas kertoo ja näyttää siitä kertovaa kuvaa. Kuva: Merja Eräpolku

Cherubin pelastuminen liikuttaa edelleen

Pienen enkelin tarina on yksi juutalaisvainon koskettavimmista tositapahtumista.

Hanna ja Yehuda Hohenstein asuivat seitsemän lapsensa kanssa Berliinissä. 1943 natsit puhdistivat kaupungin juutalaisista ja siirsivät koko perheen Terezin koontileirille. Muu perhe äitiä lukuun ottamatta passitettiin Auschwitzin keskitysleirille, ja seuraavana vuonna kahdeksatta lastaan odottava äiti lähetettiin Buchenwaldin leirille Keski-Saksaan.

Ihmeellinen pelastuminen

Buchenwaldissa Hanna-äiti synnytti lapsen ja taivutti yhden vartijoista viemään sen ruumiskasan päälle leirin ulkopuolelle. Ehkäpä  joku huomaisi lapsen itkun ja ottaisi tämän hoiviinsa. Tunnusmerkiksi äiti sitoi vauvan ranteeseen rievun, johon hän oli kirjoittanut vankinumeronsa.

Ohi kulkeva pappi huomasi vauvan itkun, ja vei vastasyntyneen luostariinsa. Munkit nimesivät vauvan Cherubiksi – pieneksi enkeliksi.

Viiden vuoden kuluttua Cherubin keskitysleireiltä selviytyneet vanhemmat alkoivat etsiä lastaan. Buchenwaldin aluetta pitkään kierrettyään Yehuda lopulta osui luostariin, jossa kerrottiin leirin liepeiltä löytyneestä vauvasta.

Munkit ojensivat toiveikkaalle isälle vauvan ranteesta otetun rievunpalan. Numero täsmäsi, lapsi oli sama jonka Hanna oli vuosia aiemmin saanut ulos keskitysleiriltä ja pelastanut varmalta kuolemalta.

Cherubista tuli Joshua

Vanhemmat nimesivät lapsensa Joshuaksi, ja tämän täytettyä 18 vuotta he lähettivät hänet Israeliin. Nykyisin Joshua Hohenstein asuu Givatiymissä Tel Avivin lähistöllä, on naimisissa ja hänellä on lapsia. Hän on yksi niistä parista prosentista, jotka keskitysleireiltä pelastuivat ihmeiden kautta.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran 15.9.2011 KD-lehdessä. Osa 26.1.2020 uudelleen verkossa julkaistun jutun leiristä kertovista kuvista vuodelta 2011 poistettu julkaisusta 28.1.2020.

Ylös