Huumemaailman ”uusi normaali”

21.2.2020 klo 13:18 Politiikka Samuli Rissanen

Diakoniajärestö ViaDia Pirkanmaan toiminnanjohtaja Pekka Matilainen on erityinen henkilö hyvin erityisessä työssä. Hän tuntee huumemaailman kuviot niin käyttäjän, myyjän kuin korvaushoidossa kävijän näkökulmasta.

Kun Pekka Matilainen itse alkoi kaupata huumeita, elettiin markka-aikaa. Huumeiden maahantuonti oli muutamien harvojen käsissä; huumekauppiata oli joitakin kymmeniä, alempia kauppiaita enemmän.

Päätuote oli amfetamiini.

– Ostin kiloja, minusta seuraava kaveri myi ne pienempinä erinä, hän kertoo.

Nykyään viisikymppisen Matilaisen ura huumekauppiaana päättyi vankeustuomioon, josta hän vapautui vuonna 2002.

– Käyttäjä on helposti myös myyjä. Huumausaine vaihtaa omistajaa selkärepusta; yhteydet luodaan puolestaan nuorten suosimassa some-maailmassa

Vankeusaikana Matilainen löysi uskon Jeesukseen. Diakoniajärjestö ViaDia Pirkanmaa ry:n toiminnanjohtajana työskentelevä Matilainen on on tehnyt viimeiset 10 vuotta työtä ruoka-avun, vankilatyön ja asunnottomuuden parissa.

Näillä rajapinnoilla elävät myös huumeidenkäyttäjät, joiden elämänhallintaan ja  asunnottomuuteen Matilainen etsii ratkaisuja.

Jos Matilaisen elämässä on tapahtunut täyskäännös, myös huumemaailma on muuttunut yhteiskunnan muutoksen ja digiaikakauden myötä rajusti.

Matilaisen ensimmäinen huomio on sama, minkä kyselytutkimuksetkin osoittavat: Huumeiden käytöstä on nuorten keskuudessa tullut hyväksytympää samalla kuin kannabiskokeilut ovat yleistyneet.

– Käyttäjä on helposti myös myyjä. Huumausaine vaihtaa omistajaa selkärepusta; yhteydet luodaan puolestaan nuorten suosimassa some-maailmassa, kuten snap-chatissa, wikrme-, telegram- ja TORverkossa, ja ne maksetaan mobiililla.

Matilainen arvioi, etteivät nuorten vanhemmat ole välttämättä kovin perillä tästä kehityksestä.

– Myös huumeiden tarjoaminen voi olla tyrkyttävää; somessa leviää videoita huumeidenkäytöstä ja sosiaalinen paine osallistua voi olla kovakin.

Jos Matilaisen nuoruudessa huumeidenkäyttäjien parissa liikkui eniten pilveä ja diapamia, nyt järjestetään huumekoktailibileitä, joissa ei voi varmuudella tietää, mitä synteettistä ainetta kulloinkin käyttää.

– Niissä periaatteena on, että jokainen tuo jotain, mutta kukaan ei saa paljon, mutta kaikenlaisia huumeita otetaan.

Matilaiselta ei heru sympatiaa huumeiden, edes kannabiksen laillistamiselle. Hänen oma Janne-poikansa joutui kannabispsykoosiin ja riisti lopulta oman henkensä.

Matilainen suomii kovin sanoin myös nykyistä päihdehuoltoa. Säästöt ovat aiheuttaneet sen, että huumeiden käyttäjiä hoidetaan korvaushoidolla, mutta heille ei järjestetä lääkkeetöntä vieroitusta.

– Heidät ikään kuin sidotaan hoidon kautta jatkamaan päihdehuollon kuvioissa, Matilainen suree.

Ainoana korvaushoitona ovat opioidipohjaiset aineet. Matilaisella on tuttuja metadonin käyttäjiä, jotka taiteilevat sen kanssa, miten pääsisi hoidosta eroon.

Se on vaikeaa: Korvaushoito saisi kestää korkeintaan kaksi vuotta, mutta se voi jatkua vuosikymmeniä, jos ihminen pysyy hengissä.

Korvaushoidosta putoamiset on myös sanktioitu. Matilainen kysyykin, onko huumehoidossa keskitytty haittojen vähentämiseen, vaikka samalla se pitää käyttäjän otteessaan.

Lääkehoito on huumeriippuvuuksissakin pääasiallinen hoito, koska se on edullisin, eikä ylläpidä muuta rikollisuutta.

Käyttäjän maailma pyörii kuitenkin aineen ympärillä; niistä ei pääse eroon ja lisäksi kauppaa tehdään monilla reseptilääkkeillä, kuten Lyricalla.

Poliisin arvioi, että vain 20 prosenttia huumausaineen käyttäjien korvaushoitolääkkeistä käytetään oikein. Eli 80 prosentilla tehdään kauppaa. Käyttäjämaailma on kova, kaveripiirin sisäiset jännitteet ja paineet ovat suuria ja niihin sisältyy paljon väkivaltaa ja keskinäistä velkaantumista.

Tampereella vakava huumehoidossa olevien asunnottomuus, ja kaupunkiin ajautuu huumeidenkäyttäjiä myös muualta Pirkanmaalta.

Huumeiden käytön inhimilliset seuraukset ovat traagisia: Ensin kulutetaan omat varat, sitten varastetaan muilta; sosiaali- ja terveydenhuolto on kovilla sekä kustannus- että turvallisuuteen liittyvien haasteiden vuoksi.

Ihminen on myös käytännössä työkyvytön niin kauan kuin käyttää huumeita tai korvaushoitoa.

– Ei saa antaa minkäänlaista lievennystä huumeidenkäytön seuraamuksiin. Jos käytön rangaistavuudesta luovutaan, se viestii, että käyttö on ok. Hyväksyminen on jo muutenkin mennyt liian pitkälle, Matilainen sanoo.

– Totta on tietysti sekin, että jonkin verran vankilat täyttyy. Mutta huumeiden käytön vapauttamisesta uutisoidaan usein kolikon toinen, myönteinen puoli, mutta kielteisistä seurauksista vaietaan.

– Poliisi kyllä tietää kielteiset seuraukset ja puhuu niistä, mutta media tekee järkyttävän karhunpalveluksen, Matilainen sanoo.

Ylös