Eduskunnan kansalaisinfossa pidetyssä tilaisuudessa arvioitiin ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa ja niiden osuutta konfliktissa Israelissa.

Toisinaan raja ihmisoikeuksia puolustavan ja terrorismiin kannustavan järjestön välillä on häilyvä.

Israel on Lähi-idän ainut demokratia, jossa on monimuotoinen ja laaja kansalaisyhteiskunta; maassa toimii myös joukko kansalaisjärjestöjä, joista osaa rahoitetaan Euroopan maista ja jopa Euroopan unionista.

Useimmiten ihmisoikeusjärjestöjen nimellä kulkevat kansalaisjärjestöt kätkevät sisäänsä yllättäviä piirteitä. Usein järjestöt ovat myös joko suoraan osallisia tai muutoin kytköksissä Israel/Palestiina-konfliktiin.

Kansalaisjärjestöjen työtä ja rahoitusta Israelissa tutkineen Shaun Sackin päätelmät eivät ole järjestöjen kannalta kovin mairittelevia. Hän pitää järjestöjä osana konfliktia Israelissa.

Ongelmaksi on muodostunut useiden Euroopan maiden rahoittamien palestiinalaisten kansalaisjärjestöjen toiminta, jossa häilytään sillä rajalla, onko kyse terrorijärjestöstä tai terrorismiin kannustavasta toiminnasta

– Ongelmaksi on muodostunut useiden Euroopan maiden rahoittamien palestiinalaisten kansalaisjärjestöjen toiminta, jossa häilytään sillä rajalla, onko kyse terrorijärjestöstä tai terrorismiin kannustavasta toiminnasta, videoyhteydellä Fokus Israel 2020 -tilaisuudessa eduskunnan kansalaisinfossa puhunut Shaun Sack sanoo.

Hän oli perustamassa itsenäistä, kansalaisjärjestöjä Israelissa tarkkailevaa toimintaa vuonna 2001. Hän kertoo, että Israelissa toimiville järjestöille virtaa vuosittain 120 miljoonaa euroa Euroopasta.

– Monet näistä ovat ihmisoikeusjärjestöjä; ne saavat tehdä työtään kenenkään kyseenalaistamatta. Järjestöt saavat myös kansainvälisissä yhteisöissä äänensä kuuluviin. Rahoitus tulee poliittisilta tahoilta eri puolilta Eurooppaa.

Raja ihmisoikeusjärjestön ja terroristijärjestön välillä voi joissakin tapauksissa olla häilyvä.

Hän nostaa esimerkiksi palestiinalaisjärjestö Al Haqin, joka on luokiteltu terroristiseksi järjestöksi. Se oli kuitenkin keskeinen toimija, joka ajoi kansainvälisissä yhteyksissä tutkintaa Israelia vastaan ja toimi siinä informaatiolähteenä. Järjestöä on tuettu Euroopan unionin maista, kuten Norjasta, Ruotsista, Hollannista, Sveitsistä ja Irlannista ja jopa Euroopan unionilta se on saanut rahoitusta.

Toinen esimerkkijärjestö on palestiinalainen Defence for Children International-Palestine eli DCI-P, joka esiintyy palestiinalaislasten puolestapuhujana. Samalla se pyrkii vaikuttamaan YK:hon, jotta Israelin puolustusvoimat listattaisiin Al-Qaidan ja Isisin kaltaiseksi tahoksi, joka rikkoo lasten oikeuksia.

– Tämä on täydellinen vääristymä; silti järjestö saa rahoitusta Euroopan mailta, Sack kertoo.

Palestiinalaisten ihmisoikeuskeskus, joka toimii Gazassa, lobbaa sekä EU:ta että palestiinalaishallintoa. Niinpä tämäkin järjestö saa rahaa Ruotsista, Sveitsistä ja Irlannista.

– Ihmisoikeusjärjestöt ovat hyvin rahoitettuja, ja ovat rohkaisseet palestiinalaisia olemaan välittämättä rauhanprosessista, Sack arvioi.

Hän pyrkii paljastamaan järjestöjen piiloagendat. Esimerkiksi Badil-järjestön, joka kutsuu itseään niin ikään ihmisoikeusjärjestöksi, tavoitteena on, että kaikki palestiinalaispakolaiset ja heidän jälkeläisensä, noin 3 miljoonaa ihmistä on päästettävä palaamaan Israeliin.

– Tärkeintä on lisätä tietoisuutta siitä, mitä on meneillään. Kukaan ei ole kyseenalaistanut näiden järjestöjen toimintaa, vaikka todellisuus on tämä.

Shaun Sackin oli tarkoitus olla mukana tämänvuotisessa European Coalition for Israel -tiimin ja  muiden Israel-ystävyystoimikunnan jäsenjärjestöjen puuhaamassa Fokus Israel 2020 -tapahtumassa, jota on vietetty tällä viikolla Helsingissä.

Sen sijaan eduskunnan kansalaisinfoon kuultavaksi saatiin UK lawyers for Israel -järjestön johtaja, juristi Natasha Hausdorff Englannista. Myös hän arvioi, että Israelissa toimii propagandistisia ryhmiä, jotka väärinkäyttävät mahdollisuuttaan toimia Israelissa.

Hänen mukaansa se on tapa, jolla ulkovaltiot puuttuvat Israelin sisäisiin asioihin. Euroopan unionin varoilla on jopa harjoitettua laitonta rakennustoimintaa Länsirannalla.

– Kansainvälinen yhteisö on muodostunut osaksi ongelmaa, ja se on nähtävissä YK:n ihmisoikeustuomioistuimen toiminnassa. Se on vain rohkaissut Hamasin terroria, Hausdorff arvioi.

EU:n pyrkimys kahden valtion malliin kuulostaa hänen mukaansa paperilla järkevältä, mutta ei ankkuroidu nykytodellisuuteen.

– Todellinen ongelma on se, että kansainvälinen yhteisö pyrkii painostamaan Israelia ulkoapäin. Silloin kohteena on Israel, koska terroristisia järjestöjä ei saada samalla tavalla tilille toiminnastaan. Israelia vaaditaan tekemään myönnytyksiä, jotka vaarantavat sen turvallisuuden.

Kansainväliseen oikeuteen perehtynyt Hausdorff ei pidä oikeutettuna kriittistä kantaa siirtokuntiin.

Länsirannalla olevista siirtokunnista puhuttaessa on yleistynyt väite, että juutalaisasutus Juudeassa, Samariassa ja Itä-Jerusalemissa on laitonta ja rikkoo kansainvälistä oikeutta.

– Jotta voitaisiin puhua miehittämisestä, pitäisi kysyä, kenen aluetta Israel miehittää, Hausdorff sanoo.

Hän muistuttaa, että itsenäistyminen ja uuden valtion syntyminen on tärkeä hetki rajojen asettamisen kannalta. Israelin kohdalla vuoden 1948 itsenäistyminen on perustavaa laatua oleva merkkipaalu.

– Brittiläisestä mandaattialueesta syntyi yksi valtio, Israelin valtio.

Tiekartta puolestaan ei ole tuonut luottamusta israelilaisten ja palestiinalaisten välille. Vastakkainasettelu on vain syventynyt.

– Rauhaa ei voida ulkoa päin pakottaa, se täytyy valita. Jos toinen osapuoli ei halua rauhaa, sitä ei synny.

Edit.11.3.2020 klo 8.52: Korjattu Defence for Children International-Palestine DCI-P-järjestön lyhenne.