Viikon KD-valtuutettu Eija Nissinen: ”Politiikkaan lähteminen tuntui ensin päättömältä idealta”

1.4.2020 klo 09:30 Viikon valtuutettu Kristiina Kunnas

Selkäleikkaus vei Eija Nissisen pois työelämästä jo 2012, mutta tuore PeeÄssän edustaja ei ole suostunut toimettomaksi. – Välillä tuntuu, että politiikassa mukanaolo vie kaiken ajan, Leppävirran KD-kunnanvaltuutettu ja PeeÄssän edustajistoon juuri valittu Nissinen toteaa. Hän kertoo haastattelussa myös, miten viettää koronakriisin mukanaan tuomaa poikkeustilaa.

Leppävirran KD-kunnanvaltuutettu Eija Nissinen pääsi PeeÄssän edustajistoon juuri päättyneissä Pohjois-Savon Osuuskaupan vaaleissa. Hän oli ensimmäistä kertaa ehdolla.

– En odottanut mitään erikoista tulosta mutta toisin kävi. Puheenjohtaja Sari Essayah ja Pohjois-Savon KD:n toiminnanjohtaja Raija Iskanius ottivat yhteyttä ja pyysivät minua osallistumaan, koska alue 3:ssa eli Varkauden, Leppävirran ja Heinäveden alueella ei ollut KD:llä ehdokasta.

– En osannut sanoa ei. Tulos yllätti, Eija Nissinen kertoo.

Hän sai 263 ääntä, ja se oli 3. alueelta neljänneksi eniten. Leppävirran ehdokkaista hän oli ääniharava.

Nissinen viettää työntäyteistä elämää, vaikkei olekaan tällä hetkellä työelämässä. LVI-piirtäjä oli kouluttautunut lähihoitajaksi. Selkäleikkaus 2012 ja selän jäykistys veivät häneltä työkyvyn, työpaikan ja toimeentulon.

– Hoitajan työni oli oikeastaan kutsumustyötä, haaveeni jo lapsena. Toisaalta näin sen nurjan puolen, ei ollut aikaa kohdata potilaita kuten olisi halunnut. Ei ollut aikaa hoitaa niin hyvin kuin pitäisi.

– Koulun opit ja työelämän realiteetti törmäsivät usein. Omatunto kolkutti ja itse ja monet muut liian tunnolliset uupuivat. Olin aika lailla murtunut kaikesta, Nissinen kertoo.

Samana uuden elämäntilanteen vuonna 2012 Nissisen fysioterapeutti pyysi häntä Kristillisdemokraattien ehdokkaaksi kuntavaaleihin.

– Aluksi asia tuntui ihan päättömälle, Eija Nissinen tunnustaa.

Asia tuntui vieraalle, eihän hän ollut koskaan osallistunut politiikkaan.

– Mutta ajatus jäi kuitenkin vaivaamaan. Yhteisten asioiden hoitaminen ja vaikuttaminen alkoivat tuntumaan tärkeille.

Hän kuvailee työkyvyttömyyseläkkeelle ja kotioloihin joutumistaan syvien ajatusten aikana.

– Kotona oleminen sai tuntumaan etten ole hyödyllinen yhteiskunnalle. Olenko tarpeeton?

Hän suostui ehdokkaaksi sistoutumattomana. Kuntavaalien jälkeen 2012 hän kuitenkin liittyi Kristillisdemokraatteihin, sillä halusi olla mukana myös paikallistason puoluetyössä.

– Ensimmäinen kausi meni KD:n paikallisosaston touhuun tutustuessani.  Pääsin varajäsenenä valtuuston istuntoon sekä usein perusturvalautakunnan kokouksiin. Pian olin paikallisosaston johtokunnassa ja varapuheenjohtajana.

Eivätkä vaalit siihen jääneet, kokeilin onneani myös seurakuntavaaleissa ja nyt olen kirkkovaltuustossa ja diakoniajohtokunnassa täällä Leppävirralla. Yhteisten asioiden hoitamisesta on tullut työni.

Nissinen valittiin pian myös piirihallitukseen.

Tilanne muuttui 2017 vaaleissa täysin. Hän pääsi valtuustoon, paikallisosaston puheenjohtajaksi, perusturvalautakuntaan, kulttuuri- ja vapaa-aika lautakuntaan sekä tiejaostoon.

– Piirihallituksen jäsen olen edelleen ja nyt myös puoluevaltuuston jäsen.

Puoluetyö työllistää lähes uupumukseen saakka.

– Olen joutunut muita vähemmän tärkeitä harrastuksia jättämään pois. Eivätkä vaalit siihen jääneet, kokeilin onneani myös seurakuntavaaleissa ja nyt olen kirkkovaltuustossa ja diakoniajohtokunnassa täällä Leppävirralla. Yhteisten asioiden hoitamisesta on tullut työni.

Nissinen sanoo, ettei lähde liiemmin ruotimaan hallituksen politiikkaa, kun ”parhaansa ne varmaan yrittävät”.

– Mutta huomaan olevani asioista samaa mieltä kuin oma puolueeni. Monesti ajattelen, että puolueet vääntävät vain omaa kantaansa eivätkä osaa sopia ja tehdä kompromisseja, ja päätösten saaminen näin viivästyy.

Hän on kotoisin Kotalahden kylältä, ja on palannut asumaan takaisin kotikylälleen. Lapsuudenkotiin kuuluivat vanhemmat, viisi lasta sekä ukki, mummi ja mummin halvaantunut veli.

– Maalaistalossa asuimme. Äiti oli kotona, isä muualla töissä. Karjan hoitivat isovanhemmat, Eija Nissinen kertoo.

– Koen, että me täällä syrjäkylillä olemme ihan eriarvoisessa asemassa. Ei ole julkisia kulkuvälineitä, vaan tarvitsemme omia autoja, että pääsemme edes ruokakauppaan. Kaikki palvelut katoavat kauemmas kasvukeskuksiin.

– Silti ministerit puhuvat lähipalveluiden tärkeydestä. Höpö höpö! Kaikessa ratkaisee raha, Nissinen kritisoi.

Hänen mielestään pitäisi ajatella koko Suomea ja kaikkien suomalaisten etua.

– Evästäisin meitä ja muita päättäjiä rehellisyyteen, yhteistyön tärkeyteen, ei me aina itse olla oikeassa. Täytyy osata keskustella ja tehdä kompromisseja. Asioiden hoitaminen on tärkeämpää kuin puolueiden turha kinaaminen keskenään.

 

Karanteenissa riskiryhmään kuulumisen vuoksi – ”Ikävä lapsenlapsia”

Eija Nissinen kertoo joutuvansa olemaan koronan vuoksi karanteenissa kotona.

– Kuulun riskiryhmään. Mutta kokoukset ovat osin etänä ja osin peruuntuneet. En käy edes kaupassa.

Harmillisinta on ettei pääse näkemään lapsenlapsiaan, vaikka haluaisi.

– Minulla on viisi lasta ja kahdeksan ihanaa lastenlasta. He ovat elämäni tärkeimmät asiat ja saavutukset.

Nissinen asuu puolisonsa kanssa kahdestaan kotona.

– Metsähaahuilut koirien kansa kuuluvat nyt jokapäiväiseen toimintaani.

Marttailu on ollut iso osa elämää.

– Nyt kotona ollessani olen viimein ehtinyt jatkamaan marttaopiskelua. Tutkielmani odottaa hyväksymistä. Tiedättehän, että Martoissa voi myös opiskella, hän kyselee.

 

 

Viikon KD-valtuutettu Eija Nissinen, Leppävirta

• 58-vuotias kunnanvaltuutettu
• LVI-piirtäjä, lähihoitaja, selän vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä
• asuu synnyinkylässään Kotalahdessa miehensä kanssa
• 5 lasta, 8 lastenlasta
• pääsi Pohjois-Savon osuuskaupan PeeÄssän edustajistoon kevään vaaleissa
• perusturvalautakunnan, kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnan sekä tiejaoston jäsen
• Kristillisdemokraattien puoluevaltuuston jäsen
• KD-paikallisosaston puheenjohtaja, piirihallituksen jäsen

– Kansallispuvut ovat minulle tärkeitä, olin kuvauksissa Leppävirran kansallispuvussa. Kuvia on ollut esillä Suomalaisuuden kirjopukineet -näyttelyssä sekä Leppävirralla että Suomen käsityön museossa Jyväskylässä, Eija Nissinen kertoo. Puvun hän on valmistanut itse kansalaisopiston kansallispukukurssilla. (Kuva Anssi Toivanen)

 

 

 

 

Ylös