”Tämä epidemia on suuri opetus – emme voi kontrolloida elämää”, sanoo Tiina Antturi, jonka kotiin koronavirus tunkeutui

15.4.2020 klo 13:57 Kotimaa Merja Eräpolku

Virus on arvaamaton, aiheuttaa kummallisia oireita ja leviää sattumanvaraisesti sen ihmisen keuhkoihin, kenen haluaa. Se opettaa, että emme voi kontrolloida elämää.

Näin koronavirusta ja katalaksi nimeämäänsä tautia kuvaa Suomen World Visionin toiminnanjohtaja Tiina Antturi, jonka kotiin virus tunkeutui.

Tiina Antturin puoliso, helsinkiläinen kirkkoherra Arto Antturi, sairastui Covid-19 -infektioon maaliskuun puolivälin jälkeen. Reilun viikon sairastamisen jälkeen Arto joutui sairaalahoitoon hengitysvaikeuksien takia, ja on siellä edelleen. Myös vaimo sai tartunnan.

Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna Antturin pariskunnalla sattui ja tapahtui. Samassa rytäkässä olivat Arton kova kuume, raju vatsatauti ja positiivinen koronatestitulos kuin myös Tiinan akillesjänteen katkeaminen. Kotona riehuvan virustartunnan vuoksi jalan hoidattaminen osoittautui hankalaksi.

– Olin ’saastunut’, eikä minua voitu hoitaa normaalisti. Helsingin koronasairaaloissa taas ei ollut ortopedeja eikä magneettikuvausmahdollisuutta, Tiina Antturi kertoo.

Aluksi katkenneen akillesjänteen hoito jäi puutteelliseksi. Kun viisi päivää tapaturman jälkeen ilmeni, että jalka pitää saada kipsiin, ambulanssi haki Tiinan kotoa Malmin koronasairaalaan. Ortopedi saapui sinne kipsaamaan jalan – tosin ilman magneettikuvaa. Lisäksi myös Tiinan todettiin saaneen koronavirustartunnan.

– En ole missään vaiheessa ollut epätoivoinen. Se johtuu osin siitä, että olen viime vuosina nähnyt niin paljon kärsimystä ja aina ajatellut, että tuo voisin olla minä.

Kun ajattelen asioita tästä perspektiivistä, huomaan olevani etuoikeutettu, sellainen ’kermaperse’.

– Pohdin, että mitä jos olisin pakolaisleirillä, vauva selässä ja mies kuollut, kuumassa ja malarian keskellä, ilman puhdasta vettä ja ruokaa. Jos jalkani roikkuisi ilman hoitoa velttona, ja kaiken päälle tulisi vielä koronatartunta kaikkine oireineen, mutta ei hoitoa. Kun tämä tapahtuu Suomessa, pääsemme maailmanluokan hoitoon, vaikka eletään poikkeusoloja.

– Kun ajattelen asioita tästä perspektiivistä, huomaan olevani etuoikeutettu, sellainen ’kermaperse’, sanoo kehitysyhteistyöjärjestöä johtava Tiina Antturi omaan rempseään tyyliinsä.

Keskustelumme katkaisee toinen puhelu. Epidemiologian laitokselta soittaa infektiolääkäri, joka kertoo, että Tiinan eristys voidaan purkaa parin oireettoman päivän jälkeen.

– Ehkä jo loppuviikosta voin avata oven jollekin, kun virukset ovat kotoakin hävinneet.

Toisin kuin miehensä, Tiina Antturi näyttää selvinneen koronavirustartunnasta melko helpolla.

– Normaalioloissa kutsuisin sitä hieman rajummaksi flunssaksi.

Eristysarki on kulkenut hissukseen kuten emäntäkin kyynärsauvoillaan. Lattioilla ovat kolmen viikon villakoirat, ja kodin siisteysstandardeja on pitänyt laskea. Tukiverkon ovat tarjonneet ystävät ja naapuri. Tyttäret ovat hoitaneet äitinsä äitiä. Yhteyttä on pidetty naisporukalla muun muassa videokonferenssin kautta.

– On ollut paremmat ruuat kuin koskaan, Tiina kehaisee ystäviensä oven taakse tuomia eväitä.

Epidemian voimistuessa maaliskuun alussa Antturit olivat Yhdysvalloissa. Arton jo palattua kotimaahan Tiina jäi kyläilemään lääkäriperheen luo ja seurasi tarkkaan niin paikallisia kuin Suomenkin uutisia aiheesta. Yksi merkittävä ero niiden välillä näkyi.

– Yhdysvalloissa näytti menevän paljon energiaa julkiseen syyttelyyn ja osoitteluun. Suomesta sellaista ei kuulunut. Myös maiden presidenttien viestit olivat lähes vastakkaiset. Sauli (Niinistö) kehotti isällisesti ottamaan fyysistä etäisyyttä ja lisäämään henkistä läheisyyttä. Hänen viestinsä oli toivoa luova.

World Visionin Suomen toimiston työt ovat hoituneet jo yli kuukauden etänä. Tiina Antturi halusi nopeasti tiukat säännöt ja ihmiset kotiin töihin.

– World Visionin kaltaisessa järjestössä eletään katastrofien keskellä. On ymmärrys siitä, että asiat on otettava tosissaan ja toimittava nopeasti. Järjestö puhuu aina vielä heikommassa asemassa olevien ihmisten puolesta, siksi meidän on säilyttävä toimintakykyisinä.

Tämä on ollut myös eräänlainen rukousepidemia.

Puolison rajun sairauden seuraaminen on ottanut koville, vaikka luottamus suomalaiseen hoitoon on suuri.

– Isäni kuoli vuosi sitten keuhkokuumeeseen. Arton hengittäminen kuulosti samanlaiselta, ja se oli ahdistavaa. Oli helpotus ja hyvä asia, kun hänet vietiin sairaalaan. Ajattelin, että mahdollisuudet selvitä paranivat, koska sairaalassa annetaan oireenmukaisena hoitona hengitysapua.

– Tämä on ollut myös eräänlainen rukousepidemia, Tiina Antturi kuvaa.

Hänen Facebookissa julkaisemansa rukouspyyntö miehensä puolesta levisi kulovalkean tavoin tuttavien ja vieraampienkin kristittyjen keskuudessa, myös eri puolille maailmaa.

– Rukous liittää ihmisiä yhteen tällaisena aikana, jolloin täytyy pitää etäisyyttä. Jumalalla ei ole käytettävissä muita käsiä, jalkoja ja huokauksia kuin meidän. Yhteinen huokaus kantaa sitä ihmistä, joka on niiden keskiössä ja antaa mahdollisuuden heittäytyä sen varaan, että pitää ottaa vastaan mitä tulee, mutta minua kannetaan.

Tiina Antturi toteaa, että länsimaissa on totuttu siihen, että hallitaan omaa elämää. Kun tauteja tulee, niitä osataan parantaa, on rokotuksia ja hoitoja.

– Ihminen kuvittelee kontrolloivansa elämää, mutta kuten eräässä somessa kiertävässä meemissä sanottiin, Jumala kuiskaa siihen ’niinhän sinä luulet’. Tämä epidemia on iso muistutus, suuri opetus.

***

Lue lisää Tiina Antturin kokemuksista ja ajatuksista kehitysyhteistyössä täältä: ”Yhteen tuleminen lisää toivoa ja mahdollisuuksia selvitä”, sanoo Suomen World Visionin toiminnanjohtaja Tiina Antturi 
ja hänen puolisonsa Arton kokemuksista koronainfektion kourissa täältä: ”Sairaalan koronaosastolla oma jumalasuhde tulee arvioitavaksi, tietää vakavasti sairastunut Arto Antturi Meilahden pedissä”.

Ylös