– Käynti kylässä jäi verkkokalvolle. Aiemmin siellä vieraillut työkaverini kuvasi sitä alueeksi, josta puuttui toivon läsnäolo. Nyt jotain oli muuttunut, kertoo World Vision Suomen toiminnanjohtaja Tiina Antturi vierailustaan ugandalaisessa kylässä.

Pohjois-Ugandan Lalogi-Lakwanan alue kärsi aiemmin vuosia sissiryhmän terrorista. Satoja tuhansia ihmisiä joutui pakolaisleireille, joista he saivat palata kotiin vasta kymmenisen vuotta sitten. Konfliktin jäljet näkyvät yhä: alueella on paljon mielenterveysongelmia, itsemurhia, raiskattuja ja teiniraskauksia. Lapsilla ei ole välttämättä edes paitaa saati kenkiä.

Tiina Antturi tutustui pari kuukautta sitten World Visionin työhön projektissa, jonka tavoitteena on parantaa puhtaan veden saantia ja sanitaatiota sekä kohentaa hygieniakäytäntöjä.

Olemme halunneet tuoda ihmisiä yhteen, saman puun alle, jakamaan sitä mitä heillä on.

Viime syksynä alkaneen hankkeen myötä kylässä on pyritty luomaan myös yhteishenkeä.

– Olemme halunneet tuoda ihmisiä yhteen, saman puun alle, jakamaan sitä mitä heillä on. Esimerkiksi työkaluja on jo lainattu ja kyläläiset ovat kollektiivisesti päättäneet lähettää lapset kouluun.

Tiina Antturi tietää, että yhteen tuleminen lisää toivoa ja kaikkien mahdollisuuksia selvitä niin Ugandassa kuin Suomessakin.

Monissa Afrikan köyhissä maissa todennetut koronatartunnat ja -kuolemat ovat WHO:n tilastoissa todella pieniä lukuja.

– Pienet luvut eivät voi mitenkään korreloida todellisuuden kanssa. Todellisuudessa meillä ei ole mitään tietoa siitä, miten paljon korona on levinnyt maailman köyhimmissä maissa. Toki voi olla, että epidemia on potentiaaliin nähden maltillista.

– On luksusta, että voi eristäytyä. Suomessa meillä on siihen tarpeeksi tilaa. Kun koulut suljetaan, lapset eivät kuole sen vuoksi nälkään. Meillä ei ole taustalla sellaisia perussairauksia, jotka vievät yleiskunnon alas.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Tiina Antturi kertoo, miten epidemian aiheuttamat lieveilmiöt vaikuttavat maailman heikoimpiin. Kun lapset jäävät pois koulusta, lisääntyvät turvattomuus, väkivalta ja teiniraskaudet. Lapsia käytetään myös työvoimana.

Ebola-epidemian jälki-ilmiöt ovat erittäin todennäköisiä myös koronan jälkeen. Kehitysapu valuu katastrofiapuun ja ennaltaehkäisevän työn rahoitus jää toteutumatta, esimerkiksi rokotukset jäävät väliin ja aliravitsemus pahenee. Ihmiset jättävät helposti menemättä terveydenhuoltoon peläten stigmoja tai tartuntoja.

Vaikka lapset eivät saisi koronatartuntaa, he kärsivät muutoin. Yleiset kuolinsyyt, kuten keuhkokuume, malaria ja ripuli, moninkertaistuvat.

– Vaikka lapset eivät saisi koronatartuntaa, he kärsivät muutoin. Yleiset kuolinsyyt, kuten keuhkokuume, malaria ja ripuli, moninkertaistuvat.

Antturi kertoo YK:n ja World Visionin selvityksestä ebola-epidemian jälkeen: seuraamukset olivat rajuja. Esimerkiksi malariaan kuolleiden lapsien määrä lisääntyi 50 prosenttia.

Vuosittain malariaan sairastuu runsaat 200 miljoonaa ihmistä, joista kuolee 400 000. Menehtyneistä 90 prosenttia on Afrikassa, lähes kolme neljäsosaa alle viisivuotiaita.

– On tärkeää, että ihmisillä riittävästi tietoa, ymmärrystä ja perspektiiviä siihen, että tämä mitä näen lähipiirissäni ei ole koko todellisuus. Järjestönä tehtävämme on toimia kahden todellisuuden tulkkina, vaikka emme pysty korjaamaan kaikkea, Tiina Antturi toteaa kehitysyhteistyöjärjestön roolista.

Toivon, että korona opettaisi meille kiitollisuutta olosuhteistamme ja myötätuntoa.

Hän uskoo, että kun ihmisen perspektiivi muuttuu ja ymmärrys toisten olosuhteista lisääntyy, se lisää kiitollisuutta. Voi oppia keskittymään enemmän siihen, mitä omassa elämässä on, eikä siihen, mikä puuttuu. Tällainen muutos voi tapahtua niin yksilön elämässä kuin parhaimmillaan jopa yhteisössä ja yhteiskunnassakin.

– Toivon, että korona opettaisi meille kiitollisuutta olosuhteistamme ja myötätuntoa. Kristillisyyteen pitäisi olennaisena kuulua heikomman ihmisen puolustaminen ja etujen ajaminen. Meillä on velvollisuus laittaa hyvää kiertämään.

– Yhteisessä esirukouksessa tapahtuu sama, kuin jos ugandalaiset tulevat yhden puun alle lainaamaan toisilleen työkalujaan: lainaamme toiselle uskoa, tahtoa ja toivoa. Tullaan siis yhteen ja kannetaan toistemme asioita, ei suljeta silmiä hädältä ja kieltäydytä näkemästä sitä, Tiina Antturi rohkaisee.

Lue Tiina Antturin kokemuksista: ”Tämä epidemia on suuri opetus – emme voi kontrolloida elämää”, sanoo Tiina Antturi, jonka kotiin koronavirus tunkeutui

ja hänen puolisonsa Arton kokemuksista koronainfektion kourissa: ”Sairaalan koronaosastolla oma jumalasuhde tulee arvioitavaksi, tietää vakavasti sairastunut Arto Antturi Meilahden pedissä”.