Tasan kolme vuotta sitten elin melko epävarmaa aikaa. Valmistauduin kevään ylioppilaskirjoituksiin, enkä oikeastaan tiennyt, mitä elämältäni halusin. Niin sanottuja liikkuvia osia ja muuttuvia tekijöitä riitti kahden käden sormille. Olisi pitänyt elää päivä kerrallaan, mutta ajatukseni harhailivat jo tulevaisuudessa.

Samana keväänä järjestettiin myös kuntavaalit, joissa pääsin äänestämään ensimmäistä kertaa. Ehdokasasettelun edetessä huomasin, ettei kotikunnastani löytynyt nuoria ehdokkaita. Ehdolle asettuminen kuulosti omaan korvaani kuitenkin kaukaiselta, vaikka lähipiirini kannusti minua siihen ahkerasti koko kevään ajan.

Epäröin pitkään. Olin 18-vuotias, enkä tiennyt mitä taseella tai hallintosäännöllä tarkoitettiin. Ajatus siitä, että olisin mukana päättämässä oman kotikuntani tulevaisuudesta, tuntui pelottavalta, sillä en tiennyt juuri mitään edes omasta tulevaisuudestani. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, ettei ehdolle asettumisessa olisi oman elämäntilanteeni näkökulmasta juuri mitään järkeä.

Tämän jälkeen totesin, ettei elämässä tarvitse olla aina järkevä ja täytin ehdokaslomakkeen. Tuosta hetkestä on pian kolme vuotta aikaa. Pidän sitä edelleen yhtenä elämäni parhaista päätöksistä.

Valtuutetun roolissa olen saanut muun muassa lisää itseluottamusta ja ymmärtänyt paremmin, millainen persoona ja ihminen olen.

Valtuutettuna toimimista on vaikea tiivistää muutamaan lauseeseen, mutta ensimmäinen valtuustokauteni on ollut ennen kaikkea opettavainen kokemus. Olen oppinut valtuuston iltakouluissa, lautakuntien kokouksissa ja valtuustosalissa enemmän kuin missään koulussa. Aikaisemmin vaikeasti lähestyttävistä asioista ja aiheista on tullut kiehtovia kokonaisuuksia, joiden parissa viihdyn tuntikausia.

Hallintosäännön ja taseen lisäksi olen oppinut valtuutettuna hurjasti myös itsestäni. Valtuutetun roolissa olen saanut muun muassa lisää itseluottamusta ja ymmärtänyt paremmin, millainen persoona ja ihminen olen. Olen oivaltanut, mikä minua kiinnostaa ja mitä haluan tulevaisuudelta.

Urani kotikuntani Lapinlahden valtuustossa on vaikuttanut muun muassa siihen, mitä nykyisin opiskelen, mutta toisaalta opintoni ovat vaikuttaneet myös siihen, mitä olen valtuutettuna päässyt tekemään. Olen esimerkiksi ollut valtuustokauden alusta lähtien mukana kotipaikkakuntani viestintä- ja markkinointistrategiaryhmässä. Töitä Lapinlahden kunnan ilmeen ja viestinnän parissa on tehty ahkerasti alusta lähtien ja olen todella tyytyväinen siihen, mitä olemme tämän valtuustokauden aikana saavuttaneet. Toiveenani on, että tulevaisuudessa nuoret aikuiset ja lapsiperheet näkisivät Lapinlahden potentiaalisena paikkakuntana, jossa he voisivat asua ja työskennellä.

Syitä siihen, miksi nuoret ovat niin heikosti edustettuina kunnallispolitiikassa on varmasti monia. Oma näkemykseni on se, että varsin suurta roolia tilanteessa näyttelee epävarmuus. Epävarmuus heijastuu niin nuorten elämäntilanteisiin kuin heidän kokemuksiinsa politiikassa. Monet saattavat ajatella, ettei heillä ole tarpeeksi kokemusta tai tietämystä politiikasta, ja siksi ehdokaslomake jää täyttämättä.

Omakohtaisen kokemukseni perusteella pohjatietoja tärkeämpää on kiinnostus omaa elinympäristöä ja yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan. Siksi haluankin rohkaista kaikkia kunnallispolitiikasta kiinnostuneita harkitsemaan ehdokkuutta ensi kevään kuntavaaleissa. Epävarmuudesta pääsee harvoin eroon astumatta epävarmuusalueelle.

Noora Knapp on Lapinlahden kunnanvaltuutettu (kd) ja viestinnän opiskelija.