Kokenut lääkäri-kansanedustaja Päivi Räsänen jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen isyyden kumoamista koskevien määräaikojen muuttamisesta.

Kansanedustaja, Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen kysyy tänään keskiviikkona 6. toukokuuta jättämässään kirjallisessa kysymyksessään hallitukselta, aikooko se muuttaa isyyden kumoamista koskevia määräaikoja, joilla voitaisiin korjata myös takautuvasti virheellisiä isyyksiä.

Isyyslain 39 §:ssä säädetään isyyden kumoamisperusteista. Sen mukaan miehen isyys on kumottava, jos oikeusgeneettisen isyystutkimuksen avulla tai muutoin on selvitetty, ettei miehen ja lapsen välillä ole isyyslain 3 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettua suhdetta.

– Muiden asianosaisten kuin lapsen on nostettava isyyden kumoamiskanne kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä, Räsänen toteaa.

– Käytännön elämässä kahden vuoden jäykkä määräaika aiheuttaa ongelmia, hän huomauttaa.

– Kanne saatetaan jättää vain joitakin viikkoja myöhässä isyystutkimuksen tulosten jälkeen. On kohtuutonta edellyttää, että traumaattisessa tilanteessa asianosainen olisi välittömästi kykenevä aloittamaan oikeusprosessia ja irrottautumaan oletetusta lapsestaan, johon hänellä on jo ehtinyt muodostua tunneside, Räsänen jatkaa.

Ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattu yksityiselämän suojaan kuuluva oikeus saada tietää biologiset vanhempansa ja saada oikeudellinen suhde heihin vahvistetuksi kuuluu henkilön identiteetin tärkeisiin ja pysyviin perusteisiin. Myös lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempansa. Tarve saada vanhemmuus todennettua ja vahvistettua ei lakkaa ajan kulumisen myötä. – lääkäri-kansanedustaja Päivi Räsänen

Päivi Räsänen teki jo edellisellä eduskuntakaudella 2017 kysymyksen isyyden kumoamista koskevien määräaikojen aiheuttamista ongelmista.

– Asia ei ole edennyt. Laki kaipaa edelleen päivittämistä ja kohtuullistamista, Räsänen vaatii.

Kahden vuoden määräaika ei nykyisessäkään laissa ole täysin ehdoton, sillä kanne voidaan tutkia isyyslain nojalla, vaikka se olisi pantu vireille määräajan päättymisen jälkeen, jos kantajalla on ollut laillinen este tai hän näyttää muun erittäin painavan syyn, jonka vuoksi kannetta ei ole aiemmin nostettu.

– Kanne on kuitenkin jätettävä tutkimatta, jos sitä ei ole nostettu viipymättä sen jälkeen, kun syy kanteen nostamatta jättämiselle on poistunut, Räsänen selostaa.

Hän haluaa, että isyyslakia voisi jo arvostella.

– Vuonna 2017 silloinen oikeus- ja työministeri Jari Lindström vastasi esittämääni kirjalliseen kysymykseen, että koska isyyslaki oli tuolloin ollut voimassa vasta vähän yli vuoden, ei hallitus pitänyt tarpeellisena isyyslain arvioimista.

– Nyt kun lain voimaanastumisesta on kulunut jo useampi vuosi, olisi lakia syytä tarkastella kriittisesti, Päivi Räsänen toteaa.

Korkein oikeus on antanut merkittävän ennakkopäätöksen isyyslain tulkintaa koskevassa asiassa. Korkein oikeus katsoi, että kanneaikasäännöksen soveltaminen oli isyyden vahvistamista koskevassa tapauksessa (KKO:2012:11) ristiriidassa perustuslain 10 §:ssä ja ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvatun yksityiselämän suojan kanssa. Kanneaikaa koskeva säännös jätettiin perustuslain 106 §:n nojalla soveltamatta ja isyys vahvistettiin.

– Ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattu yksityiselämän suojaan kuuluva oikeus saada tietää biologiset vanhempansa ja saada oikeudellinen suhde heihin vahvistetuksi kuuluu henkilön identiteetin tärkeisiin ja pysyviin perusteisiin. Myös lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempansa. Tarve saada vanhemmuus todennettua ja vahvistettua ei lakkaa ajan kulumisen myötä, Räsänen sanoo.

Lainsäädännöllinen este ajaa isyyskannetta kanneajan umpeen kulumisen vuoksi voi merkitä jatkuvaa perus- ja ihmisoikeuksien loukkausta.

Sekä isyyden vahvistamiseen että elatusapujen määräämiseen liittyvään kiistaan on olemassa julkisuudessa käsitelty tapaus, jossa oikeuden ratkaisuissa isyyden kumoamista koskevasta määräajasta ei poikettu.

– Isyyden kumoamista koskeva kahden vuoden määräaika aiheuttaa käytännön elämässä kohtuuttomia tilanteita ja laki vaatii joustavoittamista, pidempää harkinta-aikaa oikeusprosessiin ryhtymiselle. Lainsäädännöllinen este ajaa isyyskannetta kanneajan umpeen kulumisen vuoksi voi merkitä jatkuvaa perus- ja ihmisoikeuksien loukkausta, Räsänen huomauttaa.