Katselin TYY:n eli Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokousta. Yllätyin suuresti kokouksen sisällöstä. Asialistalla oli TYY:n linjapaperi ja keskustelu venyikin kahdeksan tunnin mittaiseksi.

Ensimmäiset sydämen tykytykset ja keskustelun kiivastuminen tulivat noin tunnin kohdalla, kun edustajiston ryhmä  Vihreä vasemmisto esitti muutosesityksessään TYY:n julistautumista feministiseksi. Argumentit olivat luokkaa junttaus, jossa pyrittiin antamaan harhaanjohtava kuva käsitteen sisällöstä sekä kehotettiin esitykseen kriittisesti suhtautuvia tulemaan historian oikealle puolelle. Ilmiö ei sinänsä ole uusi, sillä tämä aalto on pyyhkäissyt suomalaisen järjestökentän yli jo aikaisemmin. Olennainen kysymys on kuitenkin, että miksi yhdenkään ylioppilaskunnan pitäisi julistautua feministiseksi ja omaksua näin poliittinen aate toimintansa keskiöön?

Surulliseksi keskustelun teki se, että kokouksessa perinteistä ihmiskuvaa oli puolustamassa käytännössä vain yksi ihminen, joka leimattiin lopulta transfobiseksi ja ihmisvastaiseksi.

Pian keskustelu kääntyi sukupuolten moninaisuuden tunnustamiseen. Surulliseksi keskustelun teki se, että kokouksessa perinteistä ihmiskuvaa oli puolustamassa käytännössä vain yksi ihminen, joka leimattiin lopulta transfobiseksi ja ihmisvastaiseksi. Keskustelun jälkeen TYY päätyi tunnustamaan sukupuolten moninaisuutta.

Tarkoitukseni ei suinkaan ole esittää ylioppilaskunnissa pesivää kulttuurimarxismia uutena ilmiönä, vaan nostaa jälleen keskusteluun KD:n puoluekokouksenkin hyväksymä aloite ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä luopumiseksi. On käsittämätöntä, että me konservatiiviset opiskelijat emme vain joudu olemaan tällaisten yhdistysten jäseniä, vaan myös rahoittamaan niiden toimintaa. Toimintaa, joka on täysin ristiriidassa sen kanssa mihin uskomme ja miten ajattelemme.

Kirjoittaja on KD Nuorten pääsihteeri ja Kristillisdemokraattien 2. varapuheenjohtaja