Maailmanlaajuinen koronakriisi lisää velan määrää kaikkialla, kun talouksia pyritään pitämään pystyssä. Suomenkin velanotoksi arvioidaan 15-20 miljardia euroa. Kuitenkin euroalueella kriisin kylkiäisenä pyritään samalla kasvattamaan yhteisvastuuta velasta, ja luomaan uusia työttömyysrahasto SURE:n kaltaisia esityksiä, jotka eivät käyttökohteeltaan kuulu edes EU:n toimivaltaan.

Kriisirahasto EVM:n kapasiteettia ollaan avaamassa tavalla, jossa lainojen ehdollisuus jää tosiasiassa toteutumatta. Myös EU:n tuleva elpymisrahasto lisäisi  Suomen vastuita miljardeilla, ja osa jäsenmaista on pyrkimässä jopa 1 500 mrd:n euron suuruiseksi kaavaillun rahaston yhteisvastuulliseen takaukseen. Pankkiunionissa puolestaan KD on vastustanut kriisimekanismin aikaistettua käyttöönottoa, sillä pankkiemme kautta pääsemme vielä maksamaan Etelä-Euroopan kaatuvat pankit.

On edelleen pidettävä kiinni perusperiaatteesta, että jokainen EU-maa huolehtii omasta taloudestaan ja vastaa veloistaan.

Eduskunnan budjettisuvereniteetti on kovilla, jos muut maat eivät velvoitteistaan selviä. Suomessa valtiontakausten kanta on laivanrakennusteollisuuden takia selvästi jo EU-maiden suurin suhteessa BKT:hen. Asiantuntijat ovat varoittaneet, että kokonaisarvion puuttuminen kasvavista taloudellista vastuista vaikuttaa siihen, voidaanko koronakriisiin liittyviä järjestelyitä edes pitää perustuslain mukaisina vaarantamatta valtion taloutta.

Kriisi ei ole syy avata jälleen yhteistä velkapiikkiä. EU-tason koronatoimenpiteissä olisi pidäydyttävä EU-budjetin uudelleen suuntaamisessa, valtiontukisääntöjen löyhentämisessä sekä vakaus- ja kasvusopimuksen tilapäisissä joustoissa. Myös EKP:n rahapolitiikan löysentäminen auttaa akuutissa tilanteessa.

On edelleen pidettävä kiinni perusperiaatteesta, että jokainen EU-maa huolehtii omasta taloudestaan ja vastaa veloistaan. Hallituksen on painettava jarrua: yhteistä velkaa ei pidä kriisin varjolla lisätä, sillä Suomen omissakin veloissa riittää tulevina vuosina tarpeeksi rasitusta.