Kristillisdemokraattien kanta yhteisvastuulliseen EU:n elpymisrahastoon on kielteinen, Peter Östman kertoo.

Euroalueen tulevaisuudesta pitäisi nyt käydä vakava poliittinen keskustelu, mutta eurosta eroamisen vaikutukset Suomelle voivat olla arvaamattomia.

Kuluneen viikon suurimmat EU-uutiset olivat EU-komission esitykset sekä unionin yhteiseksi seitsenvuotiseksi budjetiksi (1 100 miljardia euroa) että uudeksi elpymisrahastoksi (750 miljardia). Rahastosta suurin osa rahoitetaan jäsenmaiden yhdessä takaamasta ja maksamasta lainasta.

Esitys elpymisrahastosta on ehtinyt jo eduskunnan Suureen valiokuntaan vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron kertoivat sen sisällöstä ensi kertaa julkisesti.

– Jos todella olisimme solidaarisia tuleville sukupolville, emme ottaisi näin paljon velkaa. Tämä on itsekkyyttä eikä mitään hyvää politiikkaa.

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Peter Östman vahvistaa, että asiaa pohditaan jo Suuressa valiokunnassa ja se oli myös keskustelussa kristillisdemokraattien eduskuntaryhmässä viime viikolla.

Kristillisdemokraattien kanta yhteisvastuulliseen elpymisrahastoon on kielteinen. Vaikka Suomikin rahastosta lainaa voisi saada, siitä hyötyisivät kuitenkin enimmäkseen velkaiset Etelä-Euroopan maat.

Östmanin mukaan rahaston ehdoton heikkous on vielä siinäkin, ettei se edellyttäisi jäsenmailta minkäänlaisia toimia talouden tasapainottamiseksi.

Hän muistuttaa esimerkiksi siitä, että Italiassa asuu rikas kansa, jolla on kuitenkin köyhä valtio.

– Italialaiset eivät todellakaan ole köyhiä, mutta valtio on. Se johtuu siitä, että siellä ei ole kannettu veroja ja peritty muita maksuja riittävästi menojen kattamiseksi.

Östman on sitä mieltä, että tämän päivän sukupolvi ulosmittaa ahneuksissaan itselleen kaiken sen, mitä esi-isämme ovat rakentaneet.

Nyt otetut lainat lankeavat maksuun 2028-2058. Kestää siis kolmanteen ja neljänteen sukupolveen ennen kuin velat on maksettu. Jos koskaan. Se on Östman mielestä ehdottoman väärin.

– Jos todella olisimme solidaarisia tuleville sukupolville, emme ottaisi näin paljon velkaa. Tämä on itsekkyyttä eikä mitään hyvää politiikkaa.

Myös Suomi velkaantuu kiihtyvällä tahdilla. Koronan isku talouteen näkyy kansantuotteen rajuna pudotuksena ja toisaalta velkaa otetaan kaksin käsin. Suomen velkaantumisaste hipoo jo nyt 70 prosenttia ja nousee vielä 80-85 prosenttiin BKT:sta.

Taloushistoriassa valtioiden maksukyvyn rajana on pidetty 90 prosentin velkaantumisastetta. Mutta pienellä maalla takaisinmaksu saattaa vaikeutua jo tätäkin ennen.

– Isommat taloudet kestävät yleensä korkeampaa velkaantumisastetta paremmin kuin pienet taloudet kuten Suomi, Östman kertoo.

Yksi mahdollinen skenaario saattaisi nostaa Suomen velkaantumisasteen jopa 100 prosenttiin. Se toteutusi, jos esimerkiksi Suomen takausvastuut EU:n rahoitusinstrumenteissa lankeaisivat maksettavaksi.

EVM:n vastuut ovat Suomen osalta noin 11 miljardia, ja vanhoista mekanismia kertyisi muutamia miljardia tämän päälle.

Lisäksi Östman mainitsee Target 2:n, jossa uinuu takausvastuita vielä kymmenien miljardien eurojen edestä.

– Sitten meillä on Finnveran takaukset laivatilauksille. Mikäli tilaukset eivät toteudu ja laivat jäävät rakentamatta, se olisi iso katrastrofi, hän muistuttaa.

Sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistö että keskustan entinen puheenjohtaja ja pääministeri Esko Aho ovat puhuneet selkokielellä takausvastuiden riskeistä.

Östman uskoo, että hallituspuolue keskustalla on tällä hetkellä isot paineet. Yhtäältä niitä tulee hallituksen suunnalta, mutta nyt erityisesti EU:sta, jossa samanaikaisesti luodaan uusia rahoituskehyksiä tuleville vuosille. Siellä ovat katkolla myös Suomen EU:lta saamat maataloustuet, yhteensä reilu miljardi.

– Taustalla on paljon taktikointia. Miljardi on elintärkeä maataloudelle; viljelijät ovat sen verran syvissä vaikeuksissa. Ei kuitenkaan pidä taipua siihen, että nämä kaksi asiaa asetetaan vastakkain, Östman sanoo.

Hänen mielestään ainoa Suomen kannalta hyödyllinen avustusrahasto olisi lainamuotoinen ja niin, että jokainen maa vastaa ottamistaan lainoista.

Östmanin mukaan kristillisdemokraattien eduskuntaryhmässä on aina välillä noussut keskusteluun myös euroalueesta eroaminen. Siitä on keskusteltu myös tämän kriisin yhteydessä. Viime viikolla kristillisdemokraattisen KD-Lehden eläkkeellä oleva entinen päätoimittaja Esa Erävalo kirjoitti kolumnissaan, että euroalueesta olisi nyt päästävä eroon.

Östman pitää sitä hyvänä keskustelun avauksena. KD-ryhmä on suhtautunut kriittisesti euron tulevaisuuteen, liittovaltiokehitykseen ja yhteisvastuun kasvattamiseen. Nämä linjaukset ovat pysyneet muuttumattomina vuoden 2004 eurovaaleista lähtien.

– Nyt olisi tietenkin helppo olla jälkiviisas ja muistuttaa, että mitäs me sanoimme. Tilanne on kuitenkin aivan liian vakava sen tyyppiseen keskusteluun, hän sanoo.

– Mutta meillä on yhteneväinen näkemys tilanteessa, ja sen vuoksi on helpompi toimia kuin monessa muussa puolueessa.

Östmanin mukaan on ollut nähtävissä, että myös Kokoomuksen äänensävy on muuttunut oppositiossa; hekin ovat  huolissaan euroalueen tulevaisuudesta.

Euroalueesta eroaminen ei kuitenkaan ole läpihuutojuttu: Olisi pohdittava, mikä osa takausvastuista laukeaisi maksettavaksi heti ja lähivuosina. Sitten pitäisi laskea, miten on mahdollista elää omalla valuutalla korkoriskeineen.

– Kun on pieni maa, jolla on pieni talous, niin joutuu helposti heittopussiksi, kun rahoitusmarkkinat kuohuvat.

Todennäköisesti koko puolueen tasoinen linjaus euroalueesta irtautumiseksi vaatisi myös puoluekokouksen siunauksen.