– Prosessi on ollut pitkä ja raskas kaikille asianosaisille, varsinkin syytetyille. Toivon, että lopputulos olisi oikeuden- ja totuudenmukainen ja että se osaltaan vahvistaisi kansalaisten luottamusta poliisiin sekä oikeuslaitokseen, Päivi Räsänen sanoo.

Kansaneduistaja ja entinen sisäministeri Päivi Räsänen on kutsuttu tänään 17.8 Helsingin hovioikeuteen kuultavaksi syyttäjän ja KRP:n päällikön Robin Lardotin nimeämänä todistajana Poliisihallinnon virkavelvollisuuden rikkomista koskevan jutun käsittelyssä.

Jutun esitutkinta alkoi Räsäsen sisäasiainministerikauden aikana vuonna 2013. Tuolloin Räsänen teki valtakunnansyyttäjänvirastoon tutkintapyynnön. Ratkaisu oli hänen mukaansa raskas, mutta Räsänen näki sen ainoaksi mahdollisuudeksi selvittää asia.

Räsänen kertoo, että kun Helsingin huumepoliisin toimintaan liittyvät vakavat rikosepäilyt alkoivat tulla esiin, samassa yhteydessä lisääntyivät kysymykset salaisiin pakkokeinoihin liittyvän poliisitoiminnan johtamisesta ja valvomisesta.

– Helsingin poliisilaitoksella ei ollut tuolloin saamani tiedon mukaan yhtään rekisteröityä tietolähdettä, vaikka yleisessä tiedossa oli, että huumepoliisin toiminta perustui osaltaan juuri tietolähteiden käyttöön.

– Oikeusvaltiossa ei voi olla valvomatonta poliisitoimintaa, Räsänen muistuttaa.

Pollisin tietolähdetoimintaa ja sen valvontaa ohjasi lainsäädäntö, erillinen asetus sekä poliisihallituksen määräys. Niiden mukaan tietolähteet tuli kirjata ja tiettyjen edellytysten mukaan rekisteröidä ja samalla huolehtia, että tietolähteenä olevan henkilön turvallisuutta ei vaaranneta.

– Oikeusvaltiossa ei voi olla valvomatonta poliisitoimintaa, Räsänen muistuttaa.

Hän selvitti tilanteen myös muissa poliisiyksiköissä, muun muassa keskusrikospoliisissa, suojelupoliisissa ja muissa paikallispoliisilaitoksissa. Niissä tietolähteitä oli kirjattu ja rekisteröity ja Räsäsnen sai tiedot tarkoista määristä ja siitä, miten kirjaukset oli hoidettu.

– Vaikutelmaksi jäi, että Helsingin huumepoliisille olisi sallittu omat pelisäännöt, poliisitoiminnan ’villi länsi’, joka pahimmillaan saattoi mahdollistaa jopa sen, että huumepoliisi päätyisi itse pyörittämään huumerikoksia.

– Jos tietolähteitä ei dokumentoida, poliisin kynnys itse ryhtyä kumppaniksi rikolliseen toimintaan madaltuu. Ilman dokumentointia toiminnan laillisuutta on vaikea tarkistaa.

Asiaa ei voinut Räsäsen mukaan selvittää poliisihallinnon sisäisesti vaan tarvittiin ulkopuolinen selvitys.

– Keskusteltuani syyttäjä Haaviston, Robin Lardotin ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalskeen kanssa päädyin hyvin poikkeukselliseen ratkaisuun eli tutkintapyyntöön valtakunnansyyttäjävirastolle.

– Samalla ministeriaikanani hoidettiin prosessi, jolla tietolähdetoiminta ja sen valvonta järjestettiin kaikissa poliisiyksiköissä valtakunnallisesti yhdenmukaisesti lakien ja säädösten edellyttämällä tavalla, Räsänen kertoo.