Arvokonservatiivien tulevaisuutta ja mahdollista uuden puolueen tarvetta pohdittiin Ajatushautomo Kompassin järjestämässä webinaarissa. Alustajia ja keskustelijoita oli monesta eri puolueesta.

Kesä-heinäkuun vaihteessa Iltalehden politiikan toimittaja Lauri Nurmi huhuili, että Perussuomalaiset perustanut, entinen SMP-läinen Timo Soini (sin) on ideoimassa uutta Suomen maaseudun puoluetta. Soini ei huhua kieltänyt eikä myöntänyt, mutta totesi, että Suomen politiikassa on tällä hetkellä ”kraatterin kokoinen aukko”.

Ajatushautomo Kompassin kesäwebinaarissa elokuussa kuultiin Soinin pohdintojen jälkimainingeissa niin Kristillisdemokraattien, Kokoomuksen, Keskustan ja Sinisten kuin Kansalaispuolueenkin arvokonservatiivisia poliitikkoja.

KD:n puoluesihteeri Asmo Maanselkä alusti siitä, miltä kristillisdemokraattisen liikkeen tulevaisuus näyttää Euroopan tasolla. Hän kuvasi, miten erilaiset oikeistopopulistiset puolueet pyrkivät tavoittamaan kristillis-konservatiivisia äänestäjiä.

– Näille kulttuurikristittyjen puolueille kristillinen identiteetti on tärkeä, eikä niinkään kristillinen usko.

– Uuden puolueen kasaaminen nollasta ja saaminen eduskuntaan on suuri urakka. Vakuuttavuus syntyy hyvillä persoonilla.

Maanselkä muistutti, että olemassaoleviin rakenteisiin on kivuttomampaa luoda uutta sisältöä, mutta rasitteena on helposti vanha imago. Eikä myönteinen muutos koskaan tapahdu hetkessä.

– Uudet ihmiset voivat nopeastikin uudistaa puolueen imagoa, mutta toisaalta muutamakin voi sitä sotkea, Maanselkä huomautti.

Sininen tulevaisuus -puolueen varapuheenjohtaja Tiina Ahva muistutti, ettei Sinisten taival päättynyt eduskuntavaaleihin ja eduskunnasta tippumiseen.

– Ajatus oli luoda maltillisempi, uudenlainen oikeisto-konservatiivinen puolue. Tituleerasimme Sinisiä uudistusmielisenä konservatiivipuolueena.

Ahva toivoo, että osattaisiin erottaa arvokonservatismi konservatiivisesta aatteesta talouspolitiikan kysymyksissä.

Aika, jossa elämme, pyrkii tekemään konservatismista jonkinlaisen marginaaliaatteen.

– Aika, jossa elämme, pyrkii tekemään konservatismista jonkinlaisen marginaaliaatteen, jossa sellaiset arvot, jotka ovat olleet hyvin pitkään normaaleja, nähdään nyt yhtäkkiä jopa ihmisvihamielisinä tai jotenkin äärimmäisinä.

Ahva ihmetteli, miksi hyvinkin samanmielisesti ajattelevat, perinteiset perhearvot jakavat ja yrittäjähenkiser konservatiivit ovat Suomessa hajaantuneina viiteen eri puolueeseen.

– Haluaisin olla puolueessa, joka on kristillis-konservatiivinen olematta kuitenkaan uskontopuolue. Sellainen, jossa ei vedetä liikaa uskontoa mukaan keskusteluihin, vaan toteutetaan kristillisen maailmankatsomuksen arvoja hyvin pragmaattisesti käytännön kysymyksissä.

– Haluaisin nähdä järkevien ihmisten asiallisen ja kohteliaan puolueen.

Ahva on havainnut, että kristillisyyttä kulttuuris-poliittisena asiana pitävissä puolueissa niiden oma retoriikka on usein epäkristillistä.

– Jos ottaa kristillisyydestä irti lähimmäisenrakkauden, ottaa mielestäni irti kaiken. Sellainen puolue ei puolusta kristinuskoa, joka ei käyttäydy lähimmäistään kohtaan hyvin.

Ex-meppi, filosofian tohtori Eija-Riitta Korhola totesi nähneensä 70-luvulla yhden totalitarismin muodon.

– En ihaillut suomettuneita kekkoslaisen politiikan toistajia, koska ei vaatinut rohkeutta laulaa kilpaa kuorossa. Sen sijaan muutamat rohkeat ja kriittiset poliitikot olivat silmissäni kunnian miehiä, joita seurasin tarkasti. He eivät hyötyneet kaventuneen sananvapauden ilmapiirin kritisoimisesta mitään, päinvastoin saivat paljon systemaattista kiusaamista ja pilkkaa osakseen, Korhola muisteli.

– Vasta kun Neuvostoliitto romahti ja suomalaisten itsesensuuri alkoi näyttää selkärangattomuudelta ja pelkuruudelta, loppui tällainen kiusaaminen. Historia osoitti, että he olivat olleet oikeassa kritiikissään, mutta kovaan hintaan.

– Eletäänkö nyt parempia aikoja? Oikeastaan en enää tiedä. 70-luvun iso varjo on väistynyt, mutta se ei saa erehdyttää, ettemmekö voisi mennä yhtä pahasti metsään. Jos twitterissä ympärilleen katsoo, tajuaa että siellähän se jo on, Korhola totesi ja lisäsi, että jos jotain asiaa ei enää tarvitse perustella, on syytä huolestua.

Näen vihreän aatemaailman tämän ajan aatteena, joka lähinnä vastaa suomettuneisuutta hengeltään.

– Mikäli jostain ’totuuksista’ tulee niin ilmeisiä, että riittää kun heittää vain taikasanan, niin olisi kunnollisen yhteiskunnallisen keskustelun paikka. Tuolloin taikasana oli neuvostovastainen. Riitti jos se sanottiin jostain ihmisestä, niin häntä ei enää tarvinnut ottaa vakavasti.

– Näen vihreän aatemaailman tämän ajan aatteena, joka lähinnä vastaa suomettuneisuutta hengeltään.

Korhola antaa entiselle puolueelleen tunnustusta: ”Kristillisdemokraatit tekevät parasta ja johdonmukaisinta politiikkaa.”

– Tunnen paljon kokoomuslaisia, jotka ovat jättäneet tai pettyneet puolueeseeni.

– Itse en kannattaisi uuden puolueen luomista, koska ajattelen, että aika on rajallista, eikä kasvukipuihin ole varaa, Korhola perusteli.

– Kannatan fuusioita. Näkisin sen mieluiten tapahtuvan siten, että Kristillisdemokraatit muuttavat nimensä Suomalaiseksi kansanpuolueeksi EPP:n kansanpuolueperinteen mukaan.

Korhola kertoi toivovansa, että tällaiseen puolueeseen liittyisi kristillistä arvomaailmaa kannattavia ihmisiä kautta puoluekentän.

– Emme tarvitse missään nimessä uskontopuoluetta. Siitä seuraa vain huonoa politiikkaa ja huonoa teologiaa, hän korosti.

Pitkäaikainen Keskusta-vaikuttaja, muun muassa Väyrysen erityisavustajana ministeriössä ja Euroopan parlamentissa työskennellyt Ossi Martikainen pohti puheenvuorossaan oman puolueensa nykyistä tilannetta. Hän näki Keskustan suosion laskun yhdeksi syyksi sen, että paikallisuuden ja alueellisen arvostaminen on hämärtynyt useiden hallitusten aikana. Palvelujen keskittyminen ja valtion palveluverkon kaventuminen ovat olleet kielteisiä asioita.

Laajaan poliittiseen keskustaan kuuluvat Martikaisen mukaan tällä hetkellä Keskustan ohella Kristillisdemokraatit, Perussuomalaiset ja Siniset.

– Meidän ei pitäisi hyväksyä sitä, että laajaan poliittiseen keskustaan väljästi kuuluvia puolueita tai liikkeitä leimataan yksittäisten politiikan aiheiden tai yksittäisten poliitikkojen näkemysten perusteella äärioikealle.

Rkp, joka kuului aiemmin tiivisti keskipuolueiden yhteistyöryhmään, on liikkunut sekä moraali- että talousliberalismin suuntaan. Vihreät on siirtynyt vasemmalle.

Martikaisen muistutti, että Urpilainen ja Katainen tavoittelivat politiikan keskikenttää linjansa nimeämisellä keskusta-vasemmistolaiseksi ja keskusta-oikeistolaiseksi.

Keskustan toimintaan mukaan tullut pieni liberaalimpi vähemmistö on ryhtynyt määrittelemään puolueen jäsenistön valtavirran konservatiiveiksi.

Martikaisen mukaan Keskustan toimintaan mukaan tullut pieni liberaalimpi vähemmistö on ryhtynyt määrittelemään puolueen jäsenistön valtavirran konservatiiveiksi, niin että valtavirta kokee olevansa vanhoillisia.

– Tällainen käsitteillä määrittelyn tekeminen tapahtuu hyvin helposti.

Martikainen arvioi, että Keskustan identiteettiin suurimman loven tekivät Sipilän hallituksen uudistukset alkoholipolitiikassa, eräissä palvelujen, kuten taksipalvelujen ja joukkoliikenteen markkinaehtoisissa uudistuksissa ja markkinaehtoisesti eteenpäin viety sote-uudistus.

Kansalaispuolueen puheenjohtaja Sami Kilpeläinen toimi 16 vuotta kunnallisissa luottamustehtävissä Keskustan listoilta. Hän kuitenkin jätti puolueen, koska koki, ettei Keskusta enää ajanut niitä arvoja ja tavoitteita, joiden vuoksi hän oli puolueeseen liittynyt.

Hän tietää, että nykyinen vaalijärjestelmä ja puoluetukijärjestelmä tekevät uusien poliittisten puolueiden nousemisen hankalaksi.

– Aina on helpompi markkinoida jotain olemassa olevaa kuin jotakin aivan uutta.

Kilpeläinen muistutti, että politiikassa vahva arvopohja näkyy aina tekemisessä, eikä sitä ei tarvitse erikseen korostaa. Kristillinen arvopohja on kivijalka, joka tulee olla kunnossa. Sen ympärille voidaan rakentaa puolueiden tiivistäkin yhteistyötä.

– Onko kristillisen arvopohjan ihmisillä varaa olla poliittisesti hajallaan? Eduskuntavaaleissa KD:lla olisi ollut mahdollista saada tiiviimmällä yhteistyöllä muiden puolueiden kanssa tupla kansanedustajamäärä, Kilpeläinen pohti vaalimatematiikan valossa.

Hän peräänkuulutti maltillista vaihtoehtoa ja totesi, että suomalaisessa poliittisessa kentässä on enemmänkin kuin kraatterin kokoinen aukko.

Kypäräpappi-Kokoomukseen aikoinaan liittynyt, mutta siihen pettynyt Marko Tolonen siirtyi vuosi sitten KD:n jäseneksi. Hän oli alkanut kokea, ettei arvokonservatismia arvosteta Kokoomuksessa.

– Uskottelin itselleni, että kyllä arvokonservatiiveja vielä arvostetaan. Mutta oikeasti ei arvostettu.

Hänen mukaansa sama koskee myös Keskustaa, jossa arvokonservatiiveja on vieläpä enemmän.

Se potentiaali, mikä maltillisella arvokonservatiivisella puolueella on, on suuri.

– Se potentiaali, mikä maltillisella arvokonservatiivisella puolueella on, on suuri. Porvaripuolella ei Suomessa ole monta ideologiaa. Kolme puoluetta porvaripuolelle mielestäni riittäisi, Tolonen arvioi.

Hän hahmotteli puheenvuorossaan puoluekentän, jossa keskusta-oikeistossa olisi Saksan CDU:n tyyppinen laaja kristillisdemokraattinen kansapuolue. Siinä toimisivat nykyisen KD:n jäsenten ohella Keskustan ja Kokoomuksen konservatiivit sekä Perussuomalaisista ne konservatiivit, jotka eivät ole muukalais- ja EU-kammoisia.

Toisena porvaripuolueena olisi arvo- ja markkinaliberaalien Kokoomus ja sen jäsenjärjestönä Rkp. Kolmantena olisi Perussuomalaiset, joka olisi populistinen protestikanava, jossa monimutkaisiin ongelmiin esitetään yksinkertaisia ratkaisuja.

Tolosen mukaan iso kysymys on, että miten KD:n uskontopuolueen leima saadaan pois, jotta arvokonservatiivit olisi mahdollista koota yhteen.

– Pitäisi lähteä tekemään koalitiovaihtoehtoa ennen vaaleja. Äänestäjien kuluttajansuoja on todella heikko. Kun äänestää, ei yhtään tiedä millaisessa koalitiossa puolue on, Tolonen totesi ja ennusti Keskustalle syöksykierrettä, jos se jatkaa vasemmistolaisen politiikan takuumiehenä.