Kristillisdemokraattien Päivi Räsäsen mielestä opetusalalle tarvitaan opettajamitoitus eli sen säätämistä, kuinka monta oppilasta saa olla yhdellä opettajalla.

Eduskunnan käsiteltävänä on tänään ollut kansalaisaloite, jossa tavoitellaan lasten ja nuorten syrjäytymiseen johtaviin ongelmiin puuttumista alakouluissa. Erityinen kärki aloitteessa on koulukiusaamisen ehkäisyssä.

Myös kansanedustajia on järkyttänyt vantaalaisella ala-asteella sattunut kiusaamistapaus, jonka 11-vuotias uhri pahoinpideltiin vakavasti.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen muistutti, että kiusaamisongelma on vakava, pahimmillaan julmaa fyysistä tai henkistä pahoinpitelyä ja aina ihmisarvoa loukkaavaa. Koulukiusaaminen voi jättää ihmisen elämään pysyvät henkiset vauriot.

Erilaisista Kiva koulu- ja muista kiusaamisen ehkäisyhankkeista huolimatta ongelma on ollut sitkeä ja vaatisi päättäväistä puuttumista.

Vain noin puolet kiusatuista nuorista kertoo jollekulle kiusaamisesta; todennäköisemmin kotona kuin koulussa.

– Itsetuntovammat heijastuvat pitkälle ja monella tavoin ihmisen hyvinvointiin. Helposti kiusaamisen uhri kuvittelee itse olevansa huono, koska häntä kiusataan, Räsänen sanoo.

Opettaja ei aina huomaa kiusaamista. Myöskään kiusattu oppilas ei itse siitä välttämättä halua kertoa aikuiselle. Kiusatuksi joutuminen saatetaan kokea häpeänä, asian käsittely pelottaa tai sitten pelätään, että aikuiselle kertomisesta ei ole apua, vaan kiusaaminen päinvastoin pahenee entisestään.

Vain noin puolet kiusatuista nuorista kertoo jollekulle kiusaamisesta; todennäköisemmin kotona kuin koulussa.

– Yksi syy, miksi lapset eivät kerro kiusaamisesta on se, etteivät he usko kenenkään puuttuvan asiaan. Vain noin puolet kaikista oppilaista uskoo, että opettaja puuttuu kiusaamiseen.

Räsänen muistutti niin ikään, että koulukiusaaminen kytkeytyy syrjäytymiseen monella tavoin, niin kiusaajien kuin kiusattujen kohdalla.

Tutkimustenkin mukaan lapsilla on neljä syrjäytymistä ennakoivaa riskitekijää: vanhempien matala koulutustaso, päihde- ja mielenterveysongelmat tai pitkäaikainen toimeentulotuen tarve sekä perheen rakenteessa tapahtuneet suuret muutokset kuten avioerot.

Koska syrjäytyminen alkaa jo varhaislapsuudessa, perheiden varhainen tuki on huomattavasti tehokkaampaa kuin reagoivat toimenpiteet.

– Tarvitaan siis kiusaamista ja syrjäytymistä ehkäiseviä toimia jo ennen alakoulua, niin varhaiskasvatuksesta kuin perheiden tukemisessa. Jotta yhdenkään lapsen ei tarvitsisi aloittaa elämäänsä takamatkalta, pitäisi erityisesti riskivanhempien saada tukea, Räsänen sanoo.

Varsinkin erityistä tukea tarvitsevat lapset jäävät hänen mukaansa usein ilman riittävää tukea, ja näiden lasten määrä on kasvanut voimakkaasti.

Erityisesti neuropsykiatriset neuropsykiatriset poikkeavuudet altistavat syrjäytymiselle ja kuluttavat voimavaroja. Sijoitetuista lapsista 69 prosentilla on nepsy-diagnoosi, Räsänen huomauttaa.

– Aistiherkkyydet ja oppimisen vaikeudet altistavat häiriökäyttäytymiselle, hän sanoo.

Muotiin tulleet avoimet oppimisympäristöt ja luokaton opetus tuovat lisähaastetta, ja koulunkäynnistä voi muodostua epäonnistumisten sarja.

– Kun perheen taloudelliset ja sosiaaliset resurssit ovat niukkoja ja voimavarat nuoren tukemiseen puutteellisia, oppivelvollisuusiän pidentämisen ylimääräinen kouluvuosi ei auta, Räsänen toteaa.

Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat on yhä enemmän integroitu opiskelemaan muiden oppilaiden kanssa. Erityistarpeisiin nähden ryhmäkoot ovat kuitenkin liian isoja. Tämän seurauksena ne oppilaat, jotka tarvitsevat tukea, eivät saa tukea, ja muut taas eivät saa tarpeeksi opetusta, kun opettajan aika menee tukea tarvitseville.

– Erityistä tukea tarvitsevien kannalta olisi syytä kehittää uudenlaista pienryhmäopetusta, Räsänen sanoi.

Poliittisessa kentässä vallitsee laaja yksimielisyys vanhustenhoidon lakisääteisen hoitajamitoituksen tarpeesta. Samaa tarvitaan Räsäsen mielestä opetusalalle.

– Tätä on vuosikausia vastustettu opetuksen järjestäjien omaan harkintaan vedoten. Ongelmat ovat kuitenkin kasvaneet, joten nyt olisi aika tunnustaa, että laissa tulee selkeästi säätää, kuinka monta oppilasta saa olla yhdellä opettajalla.

Lisäksi tarvitaan resursseja opetusta tukevaan oppilashuoltoon, niin terveydenhuollon, koulukuraattorien kuin koulupsykologien palveluita.

– Koulupsykologin luo on helppo ja turvallinen hakeutua, kun työntekijä on tuttu koulun arjesta.
Jos koulupsykologit siirrettäisiin sote-palveluihin, yhteys kouluun ja oppilaitokseen sekä lapsiin ja nuoriin katkeaa täysin.

Hallituksen sote-esitysluonnos siirtäisi koulupsykologit pois kouluilta niin fyysisesti, työn sisällön osalta kuin organisatorisessa mielessä.

– Onkin noussut huoli, onko tavoitteena siirtää nykyiset koulupsykologit lisäresurssiksi sote-maakuntiin, vaikka tälläkin hetkellä kouluissa on useiden satojen mielenterveysammattilaisten vaje

– Vastuu on kaikilla aikuisilla – kiusatun ja kiusaajien vanhemmilla, opettajilla ja koulun muilla aikuisilla, viranomaisilla ja meillä päättäjillä. Oma vastuunsa on myös lapsilla ja nuorilla, jotka tilannetta todistavat tai näkevät esimerkiksi somepäivityksen aiheesta, on vastuu raportoida eteenpäin aikuisille, Räsänen muistuttaa.