– Olisi järkevää muodostaa yhtenäinen Savon sote-alue, johon koottaisiin Pohjois- ja Etelä-Savon maakunnat. Toteutuessaan kokonaisuus olisi riittävän suuri vastaamaan koko alueen sote-palveluista ja mahdollistaisi myös kattavamman aluesairaaloiden verkoston, kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah sanoo.

Kristillisdemokraatit kannattavat tänään julkistamassaan sote-lausunnossa palveluiden näkökulmasta tehtävää sote-uudistusta, joka toteutetaan irrallaan maakuntarakenteesta.

– Suuri osa hallituksen lausuntokierroksella olevan esityksen kaavailluista sote-maakunnista on liian pieniä vastaamaan tehokkaasti ikääntyvän ja harvenevan väestönsä sosiaali- ja terveydenhuollosta. Tärkeintä on pystyä vastaamaan laadukkaasti asukkaiden erilaisiin palvelutarpeisiin, Sari Essayah sanoo.

Esimerkiksi Etelä-Savon maakunnan hartiat eivät hänen mukaansa kestä tulevaisuuden haasteita muun muassa väestön ikääntymisen ja radikaalin huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi.

– Hallituksen esitys on pahimmillaan repimässä Etelä-Savon maakunnan, Essayah sanoo.

– Ensisijaisesti tulisi siis selvittää maakuntien ja kuntien tahto yhteen yhteiseen sote-alueeseen

Tässä tilanteesta olisi hänen mielestään järkevää muodostaa Pohjois- ja Etelä-Savon yhdistävä Savon sotealue.

– Yhtenäinen Savon sote-alue tarjoaa leveämmät hartiat ja turvaa lain mukaisesti paremmin ja tasapuolisemmin väestönsä palvelut. Toteutuessaan kokonaisuus  mahdollistaisi myös kattavamman aluesairaaloiden verkoston, kuin nyt ehdotetut vaihtoehdot.

– Ensisijaisesti tulisi siis selvittää maakuntien ja kuntien tahto yhteen yhteiseen sote-alueeseen, Essayah perustelee.

Hän muistuttaa, että alueet ovat hyvin eri viivalla uudistuksen toteuttamisessa. Useissa maakunnissa integrointi on jo viety pitkälle, kuten Pohjois-Karjalan Siun sotessa, ja uudistuksien tarve on siksi vähäisempi.

Joissakin maakunnissa sote-palvelut ovat puolestaan erityistason palveluja lukuun ottamatta edelleen yksittäisten kuntien tuottamia, ja niissä yhteensovittaminen vaatii erittäin paljon osaamista ja eri ryhmien yhteistyötä.

– Näissä jälkimmäisen kaltaisissa kunnissa uudistuksen läpivieminen tulee vaatimaan huomattavasti enemmän asiantuntijoita ja yhteistyöelimiä sekä resursseja, Essayah arvioi.

Lopullisessa esityksessä tulisikin hänen mielsetään säätää mahdollisuudesta anoa lisäaikaa uudistuksen toteuttamiselle niillä alueilla, joilla integrointi aloitetaan alusta ja uudistusta ei saada aikaan annetussa aikataulussa. Haastavimmille alueille on tarpeen tarjota myös riittävät tukiresurssit, joilla uudistuksen läpiviemisen aikataulua voidaan tiivistää.

Essayah korostaa, että lisäksi on tärkeää huolehtia siitä, ettei osaavaa henkilökuntaa palvelutuotannossa menetetä.

– Erityisesti pienet ja syrjäiset, mutta myös suuremmat kunnat kamppailevat pätevän sote-henkilöstön saamisen kanssa. Järjestämislain vastakkainasettelu, joka koskee yksityistä ja julkista palvelutuotantoa on tarpeettoman vahvaa.

Lain tiukka tulkinta saattaisi hänen mukaansa erityisesti sosiaalipalvelut erityisen haavoittuvaan asemaan, sillä sosiaalipalvelujen tuotanto tukeutuu hyvin vahvasti yksityiseen ja kolmanteen sektoriin.

– Kuntien ja yksityisten palveluntuottajien kumppanuussopimukset ovat toimivia ja hyviä, eikä niiden estämiselle ole palvelujen laadun tai saatavuuden näkökulmasta todellisia perusteita.