Yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen, syrjäytyminen, on yksi suomalaisen yhteiskunnan vakavimpia ongelmia. Suomessa on 15-29-vuotiaita syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on aivan liikaa. Monet heistä nuoria miehiä.

Korona-aika koettelee kaikkia, mutta erityisesti nuoria ihmisiä.

Korona-aikana nuorisotyöttömyys on suorastaan räjähtänyt käsiin varsinkin pääkaupunkiseudulla. Se huolestuttaa. Lisäksi nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet rajusti. Korona-aika koettelee kaikkia, mutta erityisesti nuoria ihmisiä.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön asettaman selvitysryhmän raportin mukaan korona-aika on asettanut haavoittuvassa asemassa olevat kohderyhmät, kuten syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, entistä haavoittuvampaan asemaan.

Yhteiskunnan pitäisikin tehdä kaikki voitava nuorten auttamiseksi. Nyt tarvitaan määrätietoisia toimia, jotta kukaan ei jäisi työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle. Tarvitaan matalankynnyksen, nuoren tarpeista lähtöisin olevia palveluja, jotka ovat helposti ja maksutta saatavilla. On olemassa vaikuttaviksi todettuja keinoja ehkäistä syrjäytymistä, kuten Ohjaamot, Vamos-palvelut ja etsivä nuorisotyö. Niihin pitäisi suunnata enemmän voimavaroja. Riittävällä ja yksilöllisellä tuella ja työelämävalmiuksien kehittämisellä voidaan sekä tukea nuorten pääsyä työelämään että siellä pärjäämistä.

Yrityksiä pitäisi kannustaa myös rohkeammin palkkaamaan nuoria, joille ei ole vielä kertynyt työkokemusta. Ilman työtä kokemus ei kartu. Niillekin nuorille, jotka eivät ole ulospäinsuuntautuneita ja reippaita, pitää tarjota mahdollisuus päästä työelämään. Epävarmasta ja jopa reppanalta tuntuvasta nuoresta kuoriutuu kyllä aikanaan kelpo tekijä, kun häntä rohkaistaan ja hänelle annetaan mahdollisuus oppia.

Epävarmasta ja jopa reppanalta tuntuvasta nuoresta kuoriutuu kyllä aikanaan kelpo tekijä, kun häntä rohkaistaan ja hänelle annetaan mahdollisuus oppia.

Työttömyyden lisäksi nuorten tilannetta kurjistaa mielenterveyden haasteet. Korona-aika on lisännyt yksinäisyyttä ja ahdistusta. Moni opiskelija ei jaksa enää pysyä opintojen tahdissa. Apua on vaikea saada, vaikka nimenomaan varhainen apu tuottaisi parhaan tuloksen. Mielenterveyspalvelut ovat ruuhkautuneet ja terapeutit tarjoavat ei oota.

Nyt pitäisi suunnata riittävästi tukirahaa nuorten auttamiseksi. Investoinnit maksavat itsensä takaisin niin yksilötason hyvinvointina ja osallisuuden kokemuksena kuin tulevaisuuden veroeuroina yhteiskunnalle sekä säästöinä sote-menoissa.