– Lääkärin ja hoitajien työ ei ole palvelua, vaan se on rakkauden ja huolenpidon taidetta, sanoo KD:n kuntavaaliehdokas, lääkäri Mare Liiger.

Mare Liiger toimi Virossa lääkärinä 30 vuotta, mutta 2016 työ loppui. Eteen tuli raskaalta tuntunut muutto työn perässä Suomeen.

– Ambulanssilääkärit Virossa irtisanottiin, ja tulin Suomeen töihin, kertoo Kuusankoskella nykyisin asuva Liiger.

– Ensin en ymmärtänyt, miksi tämä kaikki Virossa tapahtui minulle, ja olin surullinen. Nyt ymmärrän: Neuvostoliiton aikana tuhannet suomalaiset ottivat sen riskin, että he toivat Raamattuja Viroon piilotettuina ja joutuivat siitä vankiloihin, jopa Siperiaan. Nyt on minun  annettava heille takaisin se, mitä he ovat Viron hyväksi tehneet. Ja rakastaa omassa lääkärin tehtävässä sitä samaa sukupolvea kuin Kristusta, Liiger kuvaa kutsumustaan.

Mare Liigerin vanhemmat olivat näyttelijöitä.

– Isäni olen nähnyt väin televisiossa. Hän jätti meidät ollessani pieni vauva. Äitini oli pääasiassa väin teatterissa ja minulla oli lapsenvahti. Perhe oli täysin ateistinen.

– Äitini kirjahyllyssä kaikkein alimpana oli 1800-luvulta peräisin oleva puukantinen Raamattu ja vanha katekismus. Kun opin lukemaan, ensimmäinen oppimani oli Isä Meidän -rukous. Ei ollut yllätys, että 15-vuotiaana tulin uskoon.

Mare Liigerin äidille annettiin työpaikalla tehtäväksi valita ura tai tytär. Äiti valitsi uran.

– Minut heitettiin kotoa pois, samoin musiikkikoulusta. Olin vielä alaikäinen, mutta oli pakko mennä töihin. Olin töissä syöpäsairaalassa radiologian osastoilla sairaala-apulaisena. Opiskelin iltalukiossa. Olin seurakunnan lapsi, josta sain kaikki, ruuan vaatteet ja yösijan.

Sairaalassa Liiger ymmärsi, että hänen kutsumuksensa on hoitaa ihmisiä.

– Oli Jumalan ihme, että pääsin yliopistoon ja valmistuin lääkäriksi. Olin vuosikymmeniä akuuttilääkärinä ambulanssissa ja tehohoidossa, olin myös kouluttajana. Halusin opiskella lisää ja valmistuin sosiaalityömaisteriksi vuonna 2000. Olin myös tohtoriopinnoissa, mutta laman vuoksi en pystynyt saamaan tutkintoa valmiiksi.

Vuodesta 2006 lähtien Mare Liiger olen työskennellyt Kouvolassa pääasiassa tehostettujen palveluasuntojen lääkärinä.

– Vastuullani on tällä hetkellä lähes tuhat ihmistä: dementoituneita, halvaantuneita, sokeita, mielenterveysongelmaisia. Mutta Kristukselle erittäin rakkaita ihmisiä.

– Periaatteeni on se, että näillä ihmisillä on perusoikeus, että lääkäri on heidän vuoteensa reunalla. Ei koneella, ei puhelimessa, vaan heidän luonaan lohduttamassa, silittämässä, hoitamassa, Liiger sanoo.

Hänen tärkein tavoitteensa kuntavaaliehdokkaana on tuoda esille sitä, että potilaiden pitää saada  säännöllisesti kohdata lääkärinsä.

– Missään nimessä ei voi ohjata lääkärin kiertoja pidettäväksi neljä kertaa vuodessa, eikä kertaan kuukaudessakaan. Lääkäri ei ole vain potilaita varten, vaan hän on myös tukemassa väsynyttä henkilökuntaa. Omaisilla on myös oikeus tavata lääkäri. Hän voi lisäksi antaa omaisille psykologista apua ja kohdata heitä heidän surussaan ja kysymyksissään.

– Lääkärin ja hoitajien työ ei ole palvelua, vaan se on rakkauden ja huolenpidon taidetta. Ei vähempiarvoista kuin Leonardo da Vincin taide.

– Työnantajani viimeiset seitsemän vuotta ei ole ollut Kymsote, ei Kouvola eikä Terveystalo. Työnantajani on meidän Taivaallinen Isämme. Ja hän on tosi vaativa, Liiger sanoo.