Alkuperäinen kuntavaalipäivä ehti jo tulla ja mennä. Tuohon viikonloppuun osui kevään lämpöaalto, joka ajoi ihmiset ulos. Pitkä tapaamisvelka näkyi ainakin pääkaupunkiseudulla. Puistot, rannat ja kalliot täyttyivät ryhmistä. Kun ravintoloiden ja baarien ovet olivat vielä kiinni, nähtiin terassi-ilmiö. Julkisista tiloista tuli seurustelun ja alkoholianniskelun avokonttoreita. Porukoiden välissä liikkui kierrätyspullojen kerääjiä kasseineen.

Elettiin toivon kynnyksellä: ehkäpä rajoitukset pian helpottavat. Tiedä sitten, olisivatko kevätauringosta hullaantuneet suomalaiset jaksaneet vaaliuurnille. Jäätelökioskille jonotettiin vailla turvavälejä, mutta olisiko viitsitty odotella vaalihuoneistoihin pääsyä.

Tartuntoja ei enää tule niin paljon kuin pahimman leviämisen aikaan maaliskuussa. Rokotukset ovat kuitenkin edenneeet kiusallisen hitaasti.

18. huhtikuuta olisi THL:n hurjimman ennusteen mukaan voinut olla päivässä tartuntoja pahimmillaan 11 000. Nyt saatiin luku 498, ja siinä olivat mukana myös edellispäivän tartunnat. Ei tee mieli jälkiviisastella – hyvä, että rajoituksia tehtiin. Mutta myös rajoituksista koituu kallis hinta. Vielä ei tiedetä, minkälaisen loppulaskun maksavat työtä vaille jääneet ja liiketoimintansa menettäneet, niin taloudellisesti, fyysisesti kuin henkisestikin.

Kesäkuun vaalipäivää ennen on ensi kertaa tarjolla lähes kaksiviikkoinen ennakkoäänestysaika. Uusia innovaatioita pitääkin kokeilla, kun rakenteita joudutaan purkamaan tai muuttamaan. On opeteltava uutta, sopeuduttava, suostuttava odottamaan, digiloikattava. Kristillisdemokraattien kokoukset on jo viime syksystä lähtien pidetty etäyhteyksin. Myös elokuun puoluekokous päätettiin järjestää virtuaalisesti. Joensuussa tavataan vasta seuraavassa puoluekokouksessa 2023.

Marinin yhä enemmän kritiikkiä keräävä hallitus on kaksivuotisen taipaleensa kovimman paikan edessä juuri nyt, puoliväliriihen epäsovussaan. Riihestä tuli myös vaaliase, sillä oppositio vaatii uudistuksia mutta hallitus jatkaisin mieluiten elvyttämisen tiellä.

Marinin yhä enemmän kritiikkiä keräävä hallitus on kaksivuotisen taipaleensa kovimman paikan edessä juuri nyt, puoliväliriihen epäsovussaan. Riihestä tuli myös vaaliase, sillä oppositio vaatii uudistuksia mutta hallitus jatkaisin mieluiten elvyttämisen tiellä. Osalla hallituspuolueista on kova takamatka neljän vuoden takaiseen suosioon.

Lähteekö joku puolueista ovet paukkuen pois hallituksesta, keräämään viime hetken kannatusta opposition puolella? Vai riittääkö uhittelu vakuuttamaan kannattajat siitä, että omien puolta tässä pidetään, eikä kaikkiin hallituskumppaneiden vaatimuksiin suostuta?