Toin eduskunnan tervehdystä kerrassaan hienossa tilaisuudessa Joensuussa. Kristillinen päiväkoti Riemu aloitti toimintansa ja uudet toimitilat vihittiin käyttöön. Hanke oli mielenkiintoinen, sillä suunnittelussa ja kehittämisessä oli myös Joensuun kaupunki vahvalla panoksella mukana. Tällaisia hankkeita, joissa ei ole uskontoallergiaa ja joissa nähdään tarpeet ja kaikki yhteiskunnan toimijat arvokkaina rakentajina, soisi olevan enemmänkin.

Minulta usein kysytään, olenko niitä, jotka yhdistävät uskontoa ja politiikkaa.

Kysymys herättää ajatuksia ja vasta-ajatuksia. Miten voisin olla sotkematta uskontoa ja politiikkaa toisiinsa? Maassa, jonka lipussa liehuu kristillisyyden tunnuksena risti; jonka lainsäädännön oikean ja väärän käsitys pohjautuu juutalais-kristilliseen ihmiskäsitykseen ja kymmeneen käskyyn; jonka sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteet pohjautuvat Raamatun kultaiseen kaksoiskäskyn; jonka kansa on oppinut lukemaan Raamattua lukemalla; jonka henkinen vire rakentuu kristillisten hyveiden pohjalle, kuten kohtuus ja yhteisen hyvän kuuluminen kaikille; jonka valtiopäivät alkavat jumalanpalveluksella, jossa pyydetään siunausta ja suojaa maallemme.

On mahdoton pyyntö, että voisin olla yhdistämättä.

Reformaation jälkeinen luterilainen pohjavire on läsnä kaikkialla yhteiskunnassa. Eikä sen häivyttämiseen ole mitään syytä eikä mitään järkeä. On viisautta nähdä kristillisyys ja kristillinen kasvatus suurena rikkautena maallemme.

Reformaation jälkeinen luterilainen pohjavire on läsnä kaikkialla yhteiskunnassa. Eikä sen häivyttämiseen ole mitään syytä eikä mitään järkeä. On viisautta nähdä kristillisyys ja kristillinen kasvatus suurena rikkautena maallemme.

Onnittelen Joensuun kaupunkia siitä, että se oivalsi kuinka tärkeitä ovat myös seurakuntien voimavarat ja kaupunkia rakentavien hankkeiden merkitys, sekä niiden toteuttaminen yhdessä kumppanuuksina ja läheisenä yhteistyönä. Toivoisin, että koko Suomi voisi olla näkemässä, miten hienoja asioita tapahtuu Joensuussa.