Kristillisdemokraatit aloitti etäkokoukset jo ensimmäisenä koronakeväänä. Päätös oli viisas.

Digiloikka oli pitkä, sillä aiemmin kaikki tilaisuudet oli järjestetty perinteiseen tapaan joitakin harvoja puhelinkokouksia lukuunottamatta. Puolueväki tottui varsin pian nettikokouksiin.

Kaikki sujui mainiosti myös historian ensimmäisessä etäpuoluekokouksessa. Sen toteutusta treenattiin etukäteen. Ponnistus oli iso ja tietyt asiat jännittivät. Edustajia on satoja, ja erityisesti äänestysten onnistuminen tuotti päänvaivaa. Muiden puolueiden kokouksissa ei viivästyksiltä ollut vältytty.

Toisena puoluekokouspäivänä politiikan sisällön läpikäyminen sekä aloitteista syntynyt keskustelu olivat vilkkaat. Oli suorastaan herkullista seurata etäpuhujien hyvin valmisteltuja puheenvuoroja. Kun tietyistä arvokysymyksistä, henkilöistä ja aloitteista käytiin keskustelua, tulivat eri näkökannat vahvasti esiin. Mutta puolueen sisäisen keskustelupalstan ikävästä, jankkaamiseen saakka yltyvästä väittelystä sekä ääripäiden ärhäkkyydestä vältyttiin.

On eri asia puhua ja kuunnella kotona erillään, kuin olla keskustelun sähköistämässä suuressa kokoussalissa – tai keskustelupalstan huuteluun ja kärjekkyyteen innostavassa nettikuplassa.

On mahdotonta arvailla, millainen keskustelun taso olisi ollut ja millaisiin polkuihin tai uumeniin se olisi vienyt, mikäli kaikki olisivat saaneet siihen vapaasti osallistua yleisön edessä. On eri asia puhua ja kuunnella kotona erillään, kuin olla keskustelun sähköistämässä suuressa kokoussalissa – tai keskustelupalstan huuteluun ja kärjekkyyteen innostavassa nettikuplassa.

Puoluekokousta johtanut, puoluevaltuuston puheenjohtajuuden jättänyt Aki Ruotsala aivan oikein totesikin harvoin kuulleensa ja todistaneensa näin laadukasta keskustelua.

Kunpa paukut suunnattaisiin toimintaan eikä tuhlattaisi riitelyyn.

Politiikan sanaston koventuminen näkyy myös Kristillisdemokraateissa. Joidenkin aiheiden ja henkilöiden ympärillä ilmapiiri kiristyy, ja puolueen sisällä on syvät näkemyserot. Alkanut kaksivuotiskausi pitää sisällään talven aluevaalit ja jo puolentoista vuoden päässä odottavat eduskuntavaalit. Mikään ei ole varmempaa kuin se, että voittaakseen niissä on työtä tehtävä raivokkaasti. Taas vaaditaan sisua ja sietokykyä. Kunpa paukut suunnattaisiin toimintaan eikä tuhlattaisi riitelyyn.