Olemme hämmentyneinä seuranneet Afganistanin valtion kohtaloa. Se on maa, jossa on monta kieltä ja heimoa. Monet ovat yrittäneet sitä sekä valloittaa, väärinkäyttää että ohjata oikealle tielle.

Jokaisella meillä on oikeus omaan isänmaahan. Sitä toivoisin myös kaikille tuon maan asukkaille. Oikeutta kohtuulliseen määrään luonnon antimia ja elämän resursseja. Oikeutta rauhaan omassa maassa ja naapureiden kanssa. Yhteisöllisyyden pelisääntöjä noudattavaa taloutta ja elämänmyönteisiä oman elämän moraaliarvoja. Tieteen ja uskon vapautta, sisäisestä velvollisuudentunnetta asioiden hoidossa ja toivoa siitä, että ongelmat sittenkin voidaan ratkaista.

Useimmat näistä Afganistanin valtion eri kansanryhmien ja heimojen oikeuksista ovat vakavasti uhattuina tai jopa puuttuvat. Kun Iso-Britannia, Neuvostoliitto tai Yhdysvallat läntisine liittolaisineen eivät enää ole paikalla – historian kuvaamine hyvine ja huonoine vaikutteineen – on näköpiirissä Kiinan, Iranin ja Venäjän vaikutuksen aika. Varmasti tuo kaikki näkyy alussa hyvillä lupauksilla höystettynä, mutta todellisuus selviää aikanaan.

Afganistania ja sen kansoja vaivaavat myös huumausaineiden viljely ja kansan jakautuminen eri heimoihin. Vaikeuksia tuottavat monet islamiin liittyvät käytännöt sharia-lain myötä sekä naisten elämää tiukasti rajoittavat määräykset.

Afganistanissa kehitysyhteistyö ja kristillinen julistus – vaikkakin usein julkisesta tilasta pois rajoitettuina – ovat vuosikymmenten ajan tuoneet toivon säteitä monille.

Afganistanissa kehitysyhteistyö ja kristillinen julistus – vaikkakin usein julkisesta tilasta pois rajoitettuina – ovat vuosikymmenten ajan tuoneet toivon säteitä monille. Toivottavasti ovet tuolle työlle vielä aukeavat. Elämisen parhaat oikeudet kuuluvat myös afganistanilaisille.