Suomessa terveydenhuollon henkilökunnalla ei ole lakisääteistä oikeutta kieltäytyä suorittamasta raskauden keskeytystä eettisen tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella.

Kansanedustaja Sari Tanuksen lakialoite hakee tilanteeseen muutosta ja se on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

Tanus perustelee lakialoitettaan sillä, että eettinen ristiriita raskauden keskeytysten ja elämän suojelun välillä on osalle terveydenhuollon henkilöstöstä ja työntekijöistä psyykkisesti raskas.

Jos työntekijä painostetaan toimimaan vastoin syvää vakaumustaan, hänen henkinen terveytensä vaarantuu,

– Erityisen raskas se on työntekijöille, jotka henkilökohtaisen vakaumuksensa perusteella kokevat toiminnallaan päättävän ihmiselämän. Jos työntekijä painostetaan toimimaan vastoin syvää vakaumustaan, hänen henkinen terveytensä vaarantuu, Tanus puolustaa terveydenhuollon henkilöstön omantunnonvapautta.

Lakialoite terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain ja raskauden keskeyttämisestä annetun lain muuttamisesta lähetään seuraavaksi eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsiteltäväksi. Lakialoite oli eduskunnan lähetekeskustelussa tänään.

Täsmällisesti lakialoitteessa ehdotetaan lakisääteistä oikeutta kieltäytyä elämän lopettamisesta uskonnollisen tai eettisen vakaumuksen perusteella, ellei potilaan henki ole vaarassa. Lailla mahdollistettaisiin siten terveydenhuollon ammattihenkilökunnalle oikeus jättäytyä pois yksittäisestä elämän lopettavasta toimenpiteestä ja siihen välittömästi johtavan lausunnon kirjoittamisesta.

Lisäksi aloitteessa esitetään, että raskauden keskeyttämisestä annetun lain 6 §:n 2 momenttia muutetaan siten, että lääkärillä olisi jatkossa oikeus uskonnon ja omantunnon vapauden nojalla kieltäytyä toimimasta raskauden keskeyttämisissä lausunnonantajalääkärinä tai suorittajalääkärinä.

– Nämä lait täydentävät toisiaan, ja molemmissa laeissa edellytyksenä omantunnon vapauden soveltamiselle on se, ettei potilaan terveys ole vaarassa, Tanus kertoo.

Vastaavasti molempiin lakeihin sisällytetään niin lääkärille kuin muulle terveydenhuollon ammattihenkilöstölle omantunnon vapauteen vedotessa velvollisuus ohjeistaa potilasta kattavasti sekä kertoa eri vaihtoehdoista. Potilaita ei siis jätetä hoitamatta vakaumuksen nojalla.

– Samalla vastaanottoyksikössä tulee työn järjestelyillä varmistaa, että potilas saa tarvitsemansa hoidon eikä potilaan terveys vaarannu.

Tanuksen mukaan käytännössä on jo osoitettu, että edellä mainituilla järjestelyillä voidaan hoitaa tämän kaltaiset tilanteet. Tällöin toimenpiteestä kieltäytyvä ottaa isompaa vastuuta muista tehtävistä.

Tanus muistuttaa, että useissa Euroopan maissa terveydenhuollon henkilökunnalla on lakisääteinen oikeus eettisen tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella kieltäytyä osallistumasta raskauden keskeytyksiin. Näissä maissa on mahdollista opiskella ja toimia gynekologina tai kätilönä ilman, että vastoin vakaumustaan tarvitsee osallistua raskauden keskeytykseen.

Tanuksen mukaan lakia sovellettaisiin raskauden keskeyttämistilanteissa.

– Mikäli eutanasia tulevaisuudessa hyväksyttäisiin Suomessa, mahdollistaisi terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annettuun lakiin nyt esitettävä muutos oikeuden kieltäytyä myös kuolettavasta eutanasiatoimenpiteestä, hän arvioi.