Joulun ihme ei saanut alkuaan Beetlehemin seimestä, vaan yhdeksän kuukautta aiemmin Marian kohdussa. Mekin olemme aloittaneet elämämme äidin kohdussa, hedelmöityksen hetkestä lähtien.

Syntymättömät lapset eivät kykene puolustamaan oikeuttaan elämään, mutta entisillä kohtulapsilla on siihen velvollisuus. Olemme selvinneet hengissä lapsuutemme vaarallisimman vaiheen. Koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa pikkulasten elämän väkivaltainen lopettaminen ei ole tapahtunut näin laajamittaisesti, suunnitellusti ja hyväksytysti.

Abortti on herkkä ja kipeä aihe. Se koskettaa paljon laajempaa joukkoa kuin ajattelemme. Abortissa ei ole kyse vain naisen oikeudesta omaan kehoonsa vaan myös oikeudesta kajota kuolettavasti lapsen kehoon. Siksi lainsäädäntöä pitäisi muuttaa suojelemaan elämää alusta lähtien.

Samalla on kehitettävä tukitoimia naisille, jotka ovat tulleet raskaaksi vaikeassa elämäntilanteessa. On kestämätöntä, että hyvinvointiyhteiskunnassa vuosittain tehdään lähes 9 000 raskaudenkeskeytystä sosiaalisin perustein. Sosiaalisia ongelmia tulee ratkoa sosiaalipoliittisin keinoin.

Jos omilla vanhemmilla ei ole voimavaroja ottaa lasta vastaan, avoimia sylejä ja sydämiä löytyy syntyvälle lapselle.

Itutyön uraauurtavan kehitystyön pohjalta voitaisiin luoda systemaattista tukea kriisiraskausäideille ja tukiverkostoja vauvan hoitoon. Myös adoptioksi antamista tulee tarjota, mikäli äiti ei itse pysty ottamaan lasta vastaan.

Hedelmättömyyden lisääntyessä Suomessa on yhä enemmän lapsettomia pareja, jotka toivovat adoptiolasta. Aborttia perustellaan usein kauniilla ajatuksella, että jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna. Jos omilla vanhemmilla ei ole voimavaroja ottaa lasta vastaan, avoimia sylejä ja sydämiä löytyy syntyvälle lapselle.