Ihmisen mieli on kovin helposti johdettavissa harhaan.

Äsken vietimme vainojen uhrien muistopäivää. Natsi-Saksa murhasi teollisella tehokkuudella miljoonia ihmisiä ja käynnisti II maailmasodan. Miten tämä oli mahdollista sivistyneessä, yliopistojen täyttämässä eurooppalaisessa maassa, ja miksi tavallinen kansa totteli, osallistui tai katseli hiljaa sivusta, kun tappokone toimi? Mielet oli johdettu harhaan.

Vuosien määrätietoinen propaganda, täysin yksipuolinen tiedonvälitys, ehkä johtajien pelkokin johti siihen, että kansa oli valmis sallimaan, että oman kylän ja naapurikaupungin juutalaiset kuljetettiin karjavaunuilla polttouuneihin. Ja tämä tapahtui vain joitain kymmeniä vuosia sitten.

Naapurimaassamme Venäjällä on pitkään vallinnut täysin yksipuolinen tiedonvälitys, propaganda, uhkakuvien johdonmukainen kärjistäminen ja opposition ahdistaminen. Jonkin selvityksen mukaan vain 3% venäläisistä ajattelee, että nyt nähdyn kriisiytymiseen olisi jotain syytä Venäjälläkin. Mielet on vangittu, ohjattu, kuljetettu … vielä emme tiedä minne.

Pointtini on: mielet on niin helppo vangita ja monet halullisesti kulkevat siihen suuntaan ja niitä tekoja kohti, joita mielenvangitsijat haluavat. Ja joskus tämä uhka koskee meitäkin.

Jotain samaa ajattelun vapauden kaventamisesta ja mielten vangitsemisesta on mielestäni siinäkin, mitä omassa maassa pienessä mittakaavassa näemme.

Äärimmäiset mielipiteet esimerkiksi tuoreessa korona-keskustelussa ovat olleet huolestuttavia. Toinen äärilaita vaikuttaa olevan valmis sulkemaan rokottamattomat työn, toimeentulon ja peruspalvelujen ulkopuolelle, kun taas toinen äärilaita näkee kaikkialla salaliittoja ja illuminaatin suunnitelman maapallon väkimäärän laskemiseksi. Muutama päivä sitten eräs vapaan lehdistön kolumnisti haastoi pohtimaan missä kaikessa kukin onkaan mennyt harhaan koronakeskustelussa, kun virus ei olekaan käyttäytynyt teoreettisten laskelmien ja arvausten mukaisesti. Tämä kolumnisti puolusti mielen vapautta!

Mielen pitäisi saada olla vapaa, ajatteluprosessiin olisi mahdutettava erilaisia vaikutteita ja näkökulmia.

En voi olla näkemättä, että jotain mielenvangitsemispyrkimystä on myös siinä identiteettipolitiikassa, jossa liberaalit, punaiset ja vihreät aatevirtaukset sekoittuvat. Ruokaasi halutaan puuttua, uskonvakaumuksesi ilmaisemiseen samoin, sananvapauteesi ja lasten kasvatukseen. Biologinen todellisuus sukupuolista halutaan muuttaa kokemuspohjaiseksi, väärä mielipide synnyttää some-raivon ja suistaa sinut vaikka Porin Jazzien ykköspaikalta.

Mutta kuten niin usein ennenkin mielenvangitsemisliikkeessa vain harvoin huomataan mitä oikeasti tapahtuu. Voisi kysyä: miksi pitäisikään huomata, jos mielenvangitsijat ovat oikeassa ja muut väärässä tai enemmänkin – suorastaan uhkana.

Mielen pitäisi saada olla vapaa, ajatteluprosessiin olisi mahdutettava erilaisia vaikutteita ja näkökulmia. Voimme olla oikeassa monessa, mutta harhassakin kovin usein. Mielen vangitsemista on varottava, koska sen seuraukset ovat katastrofaaliset.

Tämän ajan suuri taistelu käydään mielestäsi, ajattelustasi!

Kirjoittaja Sakari Smeds on luottojohtaja ja kristillisdemokraattinen poliitikko Kouvolasta. Hän toimi kansanedustajana vuosina 1995-2003 ja teki pitkän uran luottamushenkilönä paikallistasolla.