Säde Westerlund järkyttyi Ukrainan sodan syttymisestä. Syntyi Operaatio Toivo, joka saavutti hetkessä kymmeniä tuhansia seuraajia. Puolan viranomaiset kutsuvat reilun viikon toiminutta auttamisryhmää Nopean toiminnan joukoiksi. Eivätkä syyttä!

– Ei auta muu kuin rukoilla, ja jättää asia Jumalan käsiin, ajattelin sodan puhjetessa.

Espoolainen perheenäiti Säde Westerlund tiedosti täysin sen, että mitään kontaktia tai keinoa auttamiseen ei ollut.

– Oli vain uskovan kristityn sydämen halu olla auttamassa.

Operaatio Toivo syntyi hetkessä. Sunnuntaiaamuna 27. helmikuuta, kolme vuorokautta Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen, perustettiin Facebook-ryhmä. Iltaan mennessä ryhmään oli liittynyt 20 000 ihmistä.

– Minulle on sanottu, että moni suuryhtiö olisi kateellinen meidän Operaatio Toivon saavuttamasta some-huomiosta.

Algoritmeista selviää, että Operaatio Toivon Facebook-sivulla käy päivittäin yli 100 000 ihmistä.

Algoritmeista selviää, että Operaatio Toivon Facebook-sivulla käy päivittäin yli 100 000 ihmistä.

– Ihmisillä on iso kiinnostus auttamiseen, Säde Westerlund kittelee.

Alusta lähtien oli selvä, etteivät Westerlundin perhe tai heidän kotinsa voi ruveta kierrätyskeskukseksi.

Ensimmäisinä päivinä heidän olohuoneensa silti täyttyi avustustarvikkeista.

– Siinä hädässäni ja kyselyissäni, mitä voisin olla tekemässä auttaakseni Ukrainaa, satuin soittamaan oikealle henkilölle. Hänen tuttavantuttavansa tiesi Puolan päässä kristillisen kontaktin.

Kontaktilla on Puolassa evakuointi- tai hätämajoitusleiri, josta joka päivä lähtee autoja ajamaan apua, tarvikkeita ja lääkkeitä Kiovan pommisuojiin, sairaaloihin ja lastenkoteihin. Paluumatkalla autot täyttyvät evakuoitavista ihmisistä.

– Lähdimme mieheni kanssa autoilla auttamaan. Puolasta lähetettiin lista tarvikkeista, joita pitäisi tuoda. Tunnin sisällä tapahtui!

Tärkeintä auttamisessa on, että se on organisoitu perille ja perillä luotettavan kumppanin kanssa.

Tärkeintä auttamisessa on, että se on organisoitu perille ja perillä luotettavan kumppanin kanssa.

Säde Westerlund on kotiäiti. Perheessä on 11- ja 2,5-vuotiaat lapset.

– Mieheni pystyy töistään joustamaan.

Operaatio Toivo ei ole törmännyt hitaaseen ja hankalaan byrokratiaan.

– Viranomaiset olivat jo tiedostaneet meidän laajan FB-ilmiön. Rahankeräyslupaa varauduimme odottamaan viikon – mutta se käsiteltiinkin muutamassa tunnissa, Säde Westerlund kertoo kiitollisena.

Tavaralogistiikka on hoidettu Suomen ukrainalaisten kanssa yhteistyössä. Ei osteta eikä kerätä turhaa, vaan juuri sitä, mitä Ukrainassa tarvitaan.

– Esimerkkinä tästä on toissapäivänä tullut pyyntö. Lvivin tehohoidon lääkäri pyysi verta hyydyttäviä lääkkeitä. Ne olivat loppuneet naapurimaasta Puolasta.

– Ostimme toissapäivänä 7 000 eurolla lääkkeitä – nyt ne ovat jo perillä, Westerlund kiittelee.

Lvivin sairaalassa on hoidettu Harkovan ja Kiovan alueelta tuotuja haavoittuneita.

Säde Westerlund palasi Puolasta tämän viikon maanantaina 7. maaliskuuta ja on taas lähdössä. Matka Ukrainan Lviviin alkaa ensi sunnuntaina 13. maaliskuuta.

– Viemme taas osan tavaroista itse perille Lviviin. Osa menee Kiovaan. Matkaamme voi seurata kanaviemme kautta, hän kertoo.

Operaatio Toivon ensimmäisen viikon aikana Säde ehti nukkua vain pari tuntia yössä.

– Nyt palattuani Puolasta olen sentään nukkunut muutaman tunnin enemmän.

Häntä tyydyttää se ajatus, että Harkovasta tulleet evakuoidut pääsevät muuttamaan kalustettuun asuntoon ja heillä on oma mentori auttamassa alkuun.

– Ja heillä on työhaastatteluja jo ensi viikolla.

Katja ja Lena tulivat Säde Westerlundin miehen kyydillä Suomeen viime viikon torstaina.Toinen heistä on lakimies.

Kun Suomesta lähtee avustuskuljetus, on se Puolan rajalla puolessatoista vuorokaudessa. Tallinnan aamulautalta ajetaan iltaan saakka.

– Sitten yövytään meidän tukikohdassa ViaBaltican varrella ja ollaan seuraavana päivänä  operoimassa, eli viemässä tavaroita ja keräämässä ihmisiä, Säde Westerlund kuvailee.

– Tavaroiden käsittely on helppoa, mutta ihmisten vastaanottaminen on tunteisiin käyvää. Nyt olivat tulleet isoäiti, äiti ja pieni tyttö Harkovasta junalla. Matka oli kestänyt kaksi vuorokautta. Heidät otimme kyytiin ja he pääsivät kanssani maanantaina Suomeen.

– Traumahenkilöiden vastaanottaminen itkettää, mutta pitää yrittää olla tyyni.

Säde Westerlund antaa vinkin auttamiseen.

– Kuuntele, mitä tarvitaan! Kun ihmisiä pidetään hengissä, ei kannata kerätä eikä viedä turhaa tavaraa. Pommisuojiin tarvitaan esimerkiksi ruokaa, vettä ja lämpöpeittoja. Ne kannattaa järjestää suoraan lahjoituksina.

– Jos haluat auttaa, käytä luotettavia kanavia. Ja jos itselläsi on kontakti, mitä kautta voit auttaa, haasta oma lähipiirisi mukaan.

– Meillä on tarve, meillä on reitti – haluatteko lahjoittaa, on Säde Westerlundin mielestä paras viesti.

Myös rikolliset ovat heränneet hädänalaiseen tilanteeseen.

– Puolan rajalla on vastassa myös ihmiskauppaa organisoiva romanialainen mafia. Heikoimmassa asemassa olevat ovat helppoja uhreja, sillä he ottavat herkästi vastaan minkä tahansa avun ja autokyydin.

Myös Operaatio Toivon nimissä on perustettu keräyksiä.

– Siellä on aivan laitonta toimintaa joukossa, ja jotkut keräävät omalle tililleen rahaa.

Silti Säde Westerlund kehottaa jatkamaan sotaa pakenevien auttamista. Ja jatkaa itsekin.

– Sydämelläni ovat Ukrainan heikoimmassa asemassa olevat, kuten afrikkalaistaustaiset, lastenkodit, juutalaiset ja vammautuneet tai muuten sairaat, joilla ei ole mahdollisuutta päästä evakuointikuljetuksiin.