– Venäjän toiminnassa on ollut paljon ikävää kehitystä näkyvissä, mutta silti laajamittainen hyökkäys Ukrainaan on ollut yllätys tässä järjettömyydessä ja riskinotossa, johon maan poliittinen johto on lähtenyt.
Näin arvioi Ulkopoliittisen instituutin FIIA:n vanhempi tutkija Jussi Lassila, joka on paneutunut Venäjän sisäpolitiikkaan jo parinkymmenen vuoden ajan.

KD:n turpo-webinaarissa puhuneen Jussi Lassilan mukaan venäläisten kansalaismielipiteessä on nyt nähtävissä paljon samaa dynamiikkaa kuin Krimin miehityksen aikaan 2014.

– Vaikka Venäjä on historiallisesti perinteiltään ja hallitsemistavaltaan äärimmäisen korruptoitunut, autoritäärinen järjestelmä, jossa ei oikeastaan julkisella politiikalla ja kansalaismielipiteellä ole ollut merkitystä, niin kyllä isossa kuvassa kuitenkin on.

– Iso kysymys on, kuinka kauan tämä täysin vaihtoehtoinen todellisuus ja valtion propaganda kykenee ylläpitämään poikkeustilailmapiiriä massiivisen regressiivinen pelon politiikan avulla, jota nyt Venäjällä on ennennäkemättömässä mittakaavassa, Lassila pohti.

Viime viikkojen aikana on saatu useiden tutkimusyhtiöiden julkaisuja, jotka osoittavat Ukrainaan hyökkäyksen kannatuksen Venäjällä nousseen. Kuitenkin kyselyjen tulokset ovat hyvin ongelmallisia johtuen vahvasta sotasensuurista ja sananvapauden rajoituksista vakavien rangaistusten uhalla.

Riippumaton sosiologinen kysely, jossa venäläisiltä kysyttiin ”tuetteko erikoisoperaatiota”, toteutettiin sekä helmikuun lopulla että maaliskuun puolivälissä.

Kyselyn mukaan ”erikoisoperaatiota” ilmoitti tukevansa noin kaksi kolmesta vastaajasta: helmikuun lopulla 69 % ja maaliskuun puolivälissä 64 %.

Lassilan mukaan kyselyvastausten merkittävä ero on siinä, että niiden henkilöiden määrä, jotka eivät uskaltaneet tai halunneet vastata, oli kasvanut merkittävästi. Samalla sodan selkeästi tuomitsevien määrä oli puolittunut.

Edes sanaa sota ei saa käyttää.

– Tämä selittyy sillä, että 5. maaliskuuta tuli voimaan sotasensuurilaki, joka mahdollistaa jopa 15 vuoden vankeustuomion ”erikoisoperaation” kritisoimisesta. Edes sanaa sota ei saa käyttää.

– Tämän vuoksi meidän pitää suhtautua aika isolla varauksella siihen suureen tukeen, joka kyselyissä annetaan erikoisoperaatiolle sekä presidentti Putinin ja muidenkin viranomaisten toiminnalle.

– Sisäänpäin kääntyneisyys vahvistuu. Hyvin monet niistäkin, jotka sanovat tukevansa nykypolitiikkaa, menevät muun yhteiskunnan preferenssien mukaan ja voisivat vapaassa ilmapiirissä ajatellakin hyvin toisella tavalla.

Levada-keskuksen mielipidetutkimukset kertovat, että vuoden 2014 sotatoimien aikaan Putinin yleisessä kannatuksessa oli huomattava hyppäys. Sama on tapahtunut nyt. Kun on kysytty ihmisiltä, hyväksyvätkö he Putinin toiminnan, maaliskuussa oli presidentin kannatuksessa 12 prosentin hyppäys 71:sta 83 prosenttiin. Samanlaista vahvistumista on myös muiden vallanpitäjien kannatuksessa.

– Meneillään on eräänlainen ”lippuralli”, jossa poikkeustilanteessa kansalaiset ryhmittyvät valtioinstituutioiden taakse, Lassila kuvaa.

– Venäjällä poliittinen järjestelmä on rakennettu niin, että Putinille kuuluu kaikki positiivinen kunnia, ja kaikki kansalaisten viha pyritään johtamaan alemmille tasoille, esimerkiksi aluejohtajille.

Venäjällä jo nyt nähdään, että pakotteilla on merkitystä, vaikka niiden todellinen vaikutus tulee vasta seuraavien kuukausien aikana erityisesti ostovoiman romahtamisena, tavarapulana ja työttömyytenä ja nykyelämän heikkenemisenä etenkin suurissa kaupungeissa.

– Siirtyykö Venäjän propaganda korostamaan Venäjän mahtavuutta ja sitä, etteivät pakotteet vaikuta, Lassila pohtii.

Toinen huolestuttavampi vaihtoehto on se, että propagandassa pyritään viestimään laajemman yhteenoton välttämättömyydestä lännen kanssa, ikään kuin sille ei olisi vaihtoehtoja.

– Propaganda kykenee kyllä tekemään ihmeitä.

Viime joulukuussa peräti 56 % venäläisistä ilmaisi Levada-tutkimuskeskuksen kyselyssä pelkäävänsä maailmansotaa.

– Tässä puhutaan nimenomaan apokalyptisesta ydinsodasta. Ehkä tämän vuoksi vältetään sota-termin käyttöä. Maailmansodan kaiku venäläisten keskuudessa on erittäin kielteinen.

Helmikuussa juuri ennen sodan syttymistä, puolet venäläisistä kertoi pelkäävänsä sodan mahdollisuutta Venäjän ja Ukrainan välillä vastaamalla ”pelottaa todella paljon” tai ”pelottaa monessa suhteessa”.

On haluttomuutta myöntää, että Ukraina on aivan suvereeni valtio omine pyrkimyksineen.

– Usein tällaista kysymystä on pidetty aivan järkyttävänä veljeskansojen välillä. Se osin heijastelee sellaista imperialistista myyttiä Venäjällä, jossa aidot ukrainalaiset on nähty automaattisesti venäläismielisinä ja valmiina ottamaan venäläiset vapauttajina vastaan.

– Varsinkin nyt kahdeksan vuoden aikana on selkeästi nähty Ukrainan kansakunnan syntyminen, mikä on kova pala tässä Venäjän imperiaalisessa ajattelussa. On haluttomuutta myöntää, että Ukraina on aivan itsenäinen ja suvereeni valtio omine identiteetteineen ja pyrkimyksineen.

Lassilan mukaan Venäjällä on kuitenkin ollut tietoisuutta siitä, että jos sota tulee, niin se on aito ongelma ja riski, jolla voi olla dramaattisia seurauksia.

Kuitenkin ajattelu on ollut hyvin jakautunutta: toisia tämä on pelottanut ja toisia ei.

– Tässä mielessä sellaista ylimalkaista imperialistista ylimielisyyttä ei ole siinä mittakaavassa, kuin mitä propaganda antaa ymmärtää, Lassila totesi.

Venäläiset tiedostavat laajasti virallisen propagandan valheellisuuden.

Kysymykseen siitä, minkälaisen Venäjän haluaisit tällä hetkellä nähdä, viime elokuussa 66 % venäläisistä vastasi, että korkea elintaso on parempaa kuin että Venäjä olisi mahtavan suurvalta, jota muut maat kunnioittavat ja pelkäävät. Kuitenkin samalla Neuvosto-nostalgiaa on olemassa.

Tutkimuksissa on tullut ilmi, että venäläiset tiedostavat laajasti virallisen propagandan valheellisuuden. Se kuitenkin vahvistaa epäluuloja kaikkea poliittista puhetta kohtaan.

– Seurauksena on poliittinen kyynisyys, joka edistää autoritaarisen hallinnon vakautta, koska se rohkaisee ihmisiä istumaan kotona mieluummin kuin protestoimaan kadulla. Kyynisyys myös eliminoi mahdolliset vaihtoehdot nykytilanteelle ja aiheuttaa passiivisuutta.

– Nopeaa protestiaaltoa tuskin on odotettavissa, Lassila arvioi.