Uskonnonopetuksen määrää on vähitellen vähennetty kouluissa. Kristillisdemokraatit ovat uskonnonopetuksen asemaa sitkeästi puolustaneet. Sari Essayah kertoo KD-Kompassi-ohjelmassa, mihin ja miksi uskonnonopetusta tarvitaan.

Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmä järjesti keskustelutilaisuuden siitä, mitä on syytä ottaa huomioon, kun pohditaan koulujen uskonnonopetuksen tulevaisuutta.

Kristillisdemokraattien ja uskonnon ja omantunnonvapausryhmän puheenjohtaja Sari Essayah mukaan koulun tulee tukea kaikin tavoin myöskin uskonnonopetuksessa kotien eettistä ja arvokasvatusta.

– Se on ehkä ensimmäinen ja tärkein tehtävä, hän sanoo.

Sen lisäksi on tärkeää, että lapsi ja nuori pystyy omaa kulttuuria ja omaa identiteettiä rakentamaan sen tiedollisen pohjan avulla, jonka koulussa saa.

Kulttuuri, musiikki ja taide ja hyvin pitkälle myös kirjallisuus ja runous sisältää valtavasti viittauksia Raamatusta.

Essayah muistuttaa, että uskonnollinen lukutaito ja ja suvaitsevaisuus kehittyy automaattisesti silloin, kun nuoria lapsi tuntee oman uskonnon ja sen traditiot ja kulttuuritaustan; hän oppii ymmärtämään, mikä uskonnossa on esimerkiksi pyhää ja pystyy sitten vertaamaan siihen, mikä toisilla on samalla tavalla.

– Neljäntenä nostaisin yleissivistyksen eli kyllä länsimaisen kulttuurin ymmärtäminen ilman perustietoja kristinuskosta on vaikeaa. Täällä kulttuuri, musiikki ja taide ja hyvin pitkälle myös kirjallisuus ja runous sisältää valtavasti viittauksia Raamatusta. Suurimmat taideteokset on tehty Raamatun innoittamana ja niiden ymmärtäminen vaatii sitä, että Raamatun peruskertomukset on hyvä tuntea, Essayah sanoo.

Uskonnonopetusta on hänen mukaansa kouluissa liian vähän ja ja että tuntimääriä on koko ajan karsittu. Jossain vaiheessa uskonnon kirjoittajien määrä lukioissa suorastaan romahti. Kristillisdemokraatit olivat hallituspuolueena vaikuttamassa siihen, että vapaaehtoisia kursseja tuli lisää ja se lisäsi innostusta kirjoittaa uskontoa ylioppilaskirjoituksissa.

Nykyisin oman uskonnonopetus ei ole tunnustuksellista, eli tunneilla ei harjoiteta uskontoa vaan opetus on tietopohjaista. Jokaisen uskonnollisen yhdyskunnan lapsen, joita löytyy kolme samasta kunnasta, on oikeus saada oman uskonnonopetusta.

Suomessa suurin osa esimerkiksi helluntaiseurakuntien lapsista osallistuu evankelis-luterilaisen kirkon uskonnonopetukseen ja helluntailaisten identiteetin tukeminen voi olla haasteellista.

– Kun ruvetaan puhumaan kasteesta, niin tällaisessa yhteisessä opetusryhmässä on todennäköisesti yksi tai kaksi helluntailaista lasta ja he joutuvat selittämään, että miksi heitä ei ole kastettu vauvana, Essayah kertoo ongelmakohdista.

Kuuntele Sari Essayahin koko haastattelu KD-Kompassi-ohjelmassa Radio Deillä lauantaina 11.6. klo 12.50.