– Olemme päättäjinä alkaneet sietää köyhyyttä, eduskunnan köyhyysryhmän puheenjohtaja Antero Laukkanen sanoo.

Eduskunnassa pidetyn perinteisen köyhyysseminaarin teki ajankohtaiseksi Putinin hinnat, eli hyödykkeiden, ruuan ja energian kallistuminen, jonka odotetaan yhä jyrkentyvän vuoden loppupuoliskolla. Korkeat elinkustannukset haastavat etenkin vähävaraisia.

Köyhyysryhmän puheenjohtaja Antero Laukkasen mukaan köyhyydestä on tullut krooninen ongelma, sillä päättäjät tekevät erilaisia paikkaustoimenpiteitä, mutta eivät rakenna yhteiskuntaa siihen suuntaan, että köyhyys lievittyisi.

– Kun ajattelen omaa kotikaupunkiani Espoota, joka on vauraudestaan kuuluisa ja jonka viime vuoden tilinpäätös oli 207 miljoonaa ylijäämäinen. Silti meillä on leipäjonoja, Laukkanen kuvaa.

Rikkaassa kaupungissa köyhistä puhuminenkin voi olla vaikeaa

Rikkaassa kaupungissa köyhistä puhuminenkin voi olla vaikeaa: Kun Laukkanen oli mukana tekemässä Espoossa valtuustoaloitetta köyhyysbarometrin aloittamisesta, se ei sopinut kaupungin pirtaan vaan muuttui hyvinvointibarometriksi.

Laukkanen on itse ruoka-avun ammattilainen ja kertoo, että on seitsemän vuoden ajan edustajana ollessaan yrittänyt saada sovittua sosiaali ja terveysministeriön kanssa, että vähävaraisia auttavat yhdistykset saisivat kiinteän määrärahan valtion talousarvioon.

– Tässä ei ole vieläkään onnistuttu. Päinvastoin: Nyt sitten puuhaillaan aivan toisenlaista mallia, jossa rahoista puolet menee byrokratiaa ja tekevä taso jää ilman rahoja, hän kertoo.

Laukkanen alleviivaa, että tarkoitus ei ole rakentaa lisää hallintoa vaan saada rahoitusta ruohonjuuritason toimijoille.

– Nämä järjestöt voi pumpata kuin ilmapallo intoa täyteen muutamalla tuhannella eurolla, hän tietää.

Laukkanen siteerasi evankeliumin tekstiä, jossa Jeesus totesi, että ”köyhät teillä on aina keskuudessanne.” Sanomaa on tulkittu siten, että olisi sopeuduttava siihen, että on köyhiä on.

Laukkasen mukaan se ei ollut Jeesuksen tarkoitus.

– Hänen ajatuksensa oli, että jos teillä on riittävän suuri sydän niin köyhätkin poistuvat.

– Tätä sydäntä peräänkuulutan. Toivottavasti ensi kaudella eduskunnassa on 200 sydämellistä poliitikkoa niin ehkä köyhien asiat tulee hoidetuksi.

Köyhyysseminaarissa kokemusasiantuntijana esittäytynyt Virpi Hyttinen toivoi päättäjiltä konkreettisia toimenpiteitä köyhien tukemiseksi. Hän toivoi täydentävän toimeentulotuen saannin helpottuvan, tason korottuvan ja asioinnin hoitumista yhdeltä luukulta.

Työmarkkinatukea hän toivoi maksettavaksi verottomana. Terveydenhuolto voisi olla vähävaraisille täysin maksutonta.

Hän toivotti lisäksi tervetulleeksi kaikkialle Suomeen yritysten ylläpitämän Kaikukortin, jolla teattereihin, ja museoihin sekä harrastustoimintaan pääsisi ilmaiseksi.

Ekonomisti Jussi Ahokkaan mukaan vähävaraisten tukemisessa ei ole kansantalouden näkökulmasta kovin suuria riskejä, sillä kulutuksesta suurin osa menee välttämättömyyksiin.

Köyhyysseminaarin paneeliin osallistunut kristillisdemokraattien kansanedustaja Sari Tanus arvioi, että kaikkein tarpeellisinta hintojen ja elinkustannusten noustessa olisi taata toimeentulotuen riittäminen. Perusturvan tasoa pitäisi hänen mukaansa korottaa merkittävästi, sillä Suomi on saanut huomautuksia siitä, että taso ei riitä.

– Täydentävä toimeentulotuki riittävän suureksi ja riittävän joustavaksi ja helposti yhdeltä luukulta, hän tiivisti.

Kristillisdemokraatit on jo useamman vuoden ajan ollut tuomassa sotu-uudistukseen omaa kannustavaa perusturvaa. Se tarkoittaa sitä, että kun ottaa vastaan työtä, niin sen pitäisi olla aina kannattavaa.

– Että ei käy niin, että sitten leikkautuu yksi, toinen ja kolmas tuki pois ja loppujen lopuksi voi olla niin, että työn vastaanottamisesta ei jääkään käteen mitään, Tanus sanoi.

Hänen mukaansa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, miten köyhistä puhutaan. Hän muistutti, että ei ole pitkä aika siitä, kun valtaosa suomalaisista oli köyhiä.

– Lapsille ja nuorille on opetettava ja aikuisille muistutettava, että jokainen ihminen on yhtä arvokas. Se ei riipu varallisuudesta eikä työpaikasta eikä koulutuksesta eikä toimintakyvystä vaan ihminen on arvokas sen vuoksi, että on ihminen.