Puoluevaltuuston puheenjohtaja Riitta Kuismanen kommentoi tuoreeltaan KD:n sote-korjaussarjaa. – Jos rahoitus perustuu jatkossa pääosin jo kirjattuihin potilastietoihin, ei todellakaan ratkaista ongelmaa, joka on syntynyt vuosien aikana, Kuismanen kritisoi.

– Me kristillisdemokraatit kannatamme sitä, että hoitajamitoituksen pitää perustua hoitoisuuteen. Pysyvillä palvelu- ja hoitosuhteilla on todettu olevan sekä inhimillinen vaikutus että kustannuksia säästävä vaikutus, sote-alan opettaja ja Pirkanmaan aluevaltuutettu Riitta Kuismanen huomauttaa.

Hän kritisoi tarvevakiointimallia.

– Siinä ei ole huomioitu kaikkia sairauksia, joiden hoidosta syntyy merkittäviä kustannuksia. Lisäksi lisäksi väestökerroin ja sen painotus vääristää hyvinvointialueiden rahoitusta, koska rahoitusmalli ei huomioi kaikkia erilaisia väestöpohjia oikeudenmukaisesti.

– Tämä johtaa siihen, että ikääntyvät ja väestökadon alueet kärsivät. Tämä kärjistää alueellisia terveyseroja, mikä on täysin vastoin uudistuksen tavoitteita.

Kuismanen muistuttaa, että soteuudistuksen yksi perustelu oli se, että lääkäriin ei pääse.

– Mutta sen lisäksi on myös paljon tyydyttämättömiä hoidon tarpeita eli piilotarpeita. Tämä tarvevakiointi ei valitettavasti huomioi näitä jääneitä palvelun tarpeita, Kuismanen toteaa.

On myös paljon tyydyttämättömiä hoidon tarpeita eli piilotarpeita. Tämä tarvevakiointi ei valitettavasti huomioi näitä jääneitä palvelun tarpeita. – Riitta Kuismanen

Väestömalli ei kohtele alueita oikeudenmukaisesti.

– Se kärjistää alueellisia terveyseroja. Näitä alueellisia eroja ovat esimerkiksi väestökato sekä työterveyden erilainen kattavuus.

– Jos mennään väestökertoimen mukaan, niin vaikeutta lisää se, että niillä alueilla, joilla on paljon pätkätyöläisiä työttömiä, käytetään paljon enemmän julkisia palveluja kuin niillä, joissa väestö on enemmän työterveyden parissa.

– Tämä vaikuttaa piilossa olevaan palvelutarpeeseen, koska lääkäriin ei ole päästy.

Kuismanen toteaa, että jos esimerkiksi mielenterveysongelmat kasvavat räjähdysmäisesti, silloin tiedetään, että jotain on jäänyt hoitamatta.

– Jos rahoitus perustuu jatkossa pääosin jo kirjattuihin potilastietoihin, ei todellakaan ratkaista ongelmaa, joka on syntynyt vuosien aikana.

– Siksi kannatamme sitä, että palvelutarpeen kasvu huomioidaan täysimääräisenä myös kahden ensimmäisen vuoden jälkeen, Kuismanen vaatii.