Hoitajien hätähuutoa terveydenhuollon sektorin tilanteesta, äärirajojen yli venymisestä, jatkuvista tulipalojen sammuttamisista ja tuhansista vaaratilanteista ei ole kuultu eikä otettu riittävällä vakavuudella, ei myöskään eduskunnassa, kansanedustaja Sari Tanus sanoo.

– Olen pitkän linjan lääkäri, aina potilaiden elämän ja hyvän hoidon puolella. Se tarkoittaa siis, että olen myös hoitajien puolella. Olen todella huolissani siitä, mikä on tämän lakiesityksen vaikutus potilaiden perusoikeuksien, elämän ja hyvän hoidon, toteutumiseen jatkossa, kun terveydenhuollon alalta poistuu hoitajia, ja myös ammattinimikkeiden poistoa pyydetään jatkuvasti enenevässä määrin. Kuka meitä hoitaa jatkossa, Tanus kysyi eduskunnassa, joka pui niin kutsuttua potilasturvallisuuslakia tänään.

Hoitajaliitot ovat nimenneet hallituksen lakiesityksen ”pakkolaiksi”, koska sillä puututaan alan lakko-oikeuteen.

Tanus on kertonut äänestävänsä lakiesitystä vastaan.

– Olen pahoillani, että olemme tässä tilanteessa, ja vetoan hoitajiin. Kaikista vastoinkäymisistä ja tilanteen vaikeudesta huolimatta: älkää jättäkö terveydenhuollon alaa älkääkä luopuko ammattinimikkeistä! Teitä tarvitaan. Ilman teitä emme pärjää. Teidän arvostuksenne ja kunnioituksenne tulee saada kohdilleen, ei vain puheissa, vaan sen tulee näkyä myös käytännön toimissa. Sen toivon toteutuvan myös tässä salissa, hän sanoi.

Tanus arvioi, että hoitajajärjestöt toivat tehohoitoyksiköihin kohdistuvan lakkouhan äärimmäisenä keinona. Sekään ei tuntunut herättävän työnantaja- ja päättäjäosapuolia näkemään kentän todellista hätää.

Hoitajajärjestöt siirsivät aiemmin joihinkin tehohoitoyksiköihin kohdistuvaa lakkouhkaa, ja sitten käräjäoikeus käytti toimivaltaansa niiden perumiseen, ja järjestöt vetivät tuon uhan pois.

Ilman kunnon palkkatason nostoa meillä ei ole riittävästi hoitajia terveydenhuollossa.

Työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskisenkin mukaan oikeuden päätöksen jälkeen myöskin potilasturvallisuuslain valmistelu olisi pitänyt keskeyttää.

– Pidän tätä lakiesitystä hoitajien perusoikeuksia loukkaavana, kiireessä valmisteltuna ja hyvin voimakkaasti vain toisen osapuolen näkökulmia kuulevana ja esiintuovana.

– Jos lakon aikaisesta suojelutyöstä haluttaisiin lain tasolla linjata, se laki pitäisi valmistella asianmukaisesti, hyvin huolella ja kaikkia osapuolia ja monia asiantuntijoita kuullen. Hoitajat eivät halua jättää ketään hoitamatta, jos heillä vain on mahdollisuus hoitaa potilaita, Tanus muistuttaa.

Tehohoitoyksiköiden potilaspaikkojen tai koko yksikön sulkemiseenkaan ei ole tarvittu lakkotoimia, vaan viimeksi viime viikolla tämä tapahtui, koska ei ole riittävästi hoitajia käytettävissä. Potilasturvallisuus vaarantuu Suomessa joka päivä. Tästä kielivät tuhannet ja tuhannet ilmoitukset Valviraan.

Potilasturvallisuudesta ovat vastuussa työnantajat ja osaltaan päättäjät ja valtiovalta. Vuosien ajan panostukset terveydenhuollon sektorille ovat Tanuksen mukaan olleet aivan liian pienet.

– Oma syvä vetoomukseni on, että työmarkkinajärjestöt saavat sovun aikaiseksi. Vetoan erityisesti työnantajaosapuoleen. Potilaat tarvitsevat hoitajia. Meidän omaisemme ja läheisemme tarvitsevat hoitajia. Me tarvitsemme hoitajia.

– Monia toimia tarvitaan alan veto- ja pitovoiman, alan arvostuksen ja kunnioituksen parantamiseksi, mutta on aivan selvää, että ilman kunnon palkkatason nostoa meillä ei ole riittävästi hoitajia terveydenhuollossa. Kyse ei ole vain jostain tulevaisuuden tilanteesta, vaan tuo tilanne on käsillä jo nyt, ja on suuri riski, että ilman merkittäviä toimia tuo tilanne pahenee nopeasti entisestään.

Monilla muilla sektoreilla perustellaan huomattavasti korkeampaa palkkatasoa sillä, että palkansaaja on vastuussa suuresta liikevaihdosta, suurista euromääristä tai on tekijänä mukana monimutkaisessa teknologiateollisuudessa tai tarkkailee merkittävän teollisuuskoneen prosessien toimivuutta tarkkaamossa.

Tanus kysyykin, mikä on ihmiselämän ja terveyden hinta.

– Nuorena sitä ehkä harvoin ajattelee, ellei menetä äkillisesti terveyttään ja toimintakykyään. Iän myötä terveyden merkitys ja arvostus nousee, ja viimeistään ikääntymisen myötä ihmiselämän ja elämän päivien arvo nousee. Jos yhtään pysähtyy miettimään arvokasta ihmiselämää ja terveyttä, niin viimeistään silloin luulisi olevan ilmiselvää, että terveydenhuollon sektorille kuuluu merkittävä palkkatason nosto.