Kristillisdemokraattien kansanedustajat äänestivät potilasturvallisuuslakia vastaan, vaikka eivät pitäneetkään palopuheita ”pakkolaista”. Hoitajapulan ratkaiseminen nähtiin rahakysymyksenä.

Hoitajien lakko-oikeuteen puuttuva potilasturvallisuuslaki hyväksyttiin selvin luvuin eduskunnassa, mutta kristillisdemokraatit äänestivät sitä vastaan. Äänestyspäätös ei ollut helpoimmasta päästä, eivätkä puhujapöntössä käyneet KD:n kansanedustajat varsinaisesti rummuttaneet hoitajaliittojen pakkolaiksi nimeämää lakiesitystä vastaan.

Sen sijaan haluttiin olla hoitajien puolella: palauttaa alan vetovoima ja arvostus, myös korkeamman palkkatason muodossa.

Siinä tarvitaan rahaa, lisää liksaa.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen mielestä vähintä, mitä hallituksen olisi nyt tullut tehdä, olisi ollut tuoda tänne samanaikaisesti esitykset, joilla hoitajapula ratkaistaan.

– Ja kyllä, siinä tarvitaan rahaa, lisää liksaa. Tarvitaan lisää resursseja, jotta työn kuormittavuutta voidaan keventää ja alan pito- ja vetovoimaa parantaa.

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Antero Laukkanen vaati niin ikään, että hoitoalan palkkoja nostetaan merkittävästi palkkaohjelmalla, joka paremmin vastaa heidän koulutustaan.

– Näin ovat tehneet monet maat, ja hoitajat ovat palanneet omaan ammattiinsa. Suomessa noin 70 000 hoitoalan henkilöä on muussa kuin ammattiaan vastaavassa työssä.

Toiseksi työn mielekkyys voitaisiin Laukkasen mukaan palauttaa nostamalla hoitajamitoitusta tasolle, jolla hoitaja voi keskittyä siihen työhön, johon hänet on koulutettu.

Varat tähän tulisivat valtion talousarviosta.

— Heti. Meillä on tähän varaa. Olemme laittaneet velaksi rahaa moniin paljon vähempiarvoisiin hankkeisiin. Miksi emme voisi sitten laittaa rahaa, vaikka velaksi, hoitajakriisin ratkaisemiseksi? Tämä varmasti maksaisi itsensä takaisin.

Myös kansanedustaja Peter Östman piti terveydenhuollon kriisiä suurelta osin rahakysymyksenä. Koko kriisin ajan hallitus on siirtänyt vastuutaan ja vaatinut asian ratkaisemista työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen neuvottelupöydissä. Hallituksella on kuitenkin Östmanin mukaan vastuu koko terveydenhuoltoalasta ja sen toimivuudesta sekä riittävästä rahoituksesta.

– Suomi on tällä hetkellä Pohjoismaiden ainoa maa, jossa sairaanhoitajien peruspalkka on selvästi alle maan keskipalkan, hän sanoo.

KD:n lääkäri-kansanedustaja Sari Tanus muistutti, että monilla muilla sektoreilla perustellaan huomattavasti korkeampaa palkkatasoa sillä, että palkansaaja on vastuussa suuresta liikevaihdosta, suurista euromääristä tai on tekijänä mukana monimutkaisessa teknologiateollisuudessa tai tarkkailee merkittävän teollisuuskoneen prosessien toimivuutta tarkkaamossa.

Tanus kysyykin, mikä on ihmiselämän ja terveyden hinta.

– Nuorena sitä ehkä harvoin ajattelee, ellei menetä äkillisesti terveyttään ja toimintakykyään. Elämän myötä terveyden merkitys ja arvostus nousee, ja viimeistään ikääntymisen myötä ihmiselämän ja elinpäivien arvo nousee. Jos yhtään pysähtyy miettimään arvokasta ihmiselämää ja terveyttä, niin viimeistään silloin luulisi olevan ilmiselvää, että terveydenhuollon sektorille kuuluu merkittävä palkkatason nosto.