Pauli Virvonen oli yhteensä 26 vuotta Suomen Kristillisen Liiton ja Kristillisdemokraattien puoluetoimiston työntekijä. – Talkoohenki oli vahva, 81-vuotias Virvonen muistelee.

Pauli Virvonen oli työskennellyt kelloalalla mainosmiehenä, kun vuonna 1977 eteen tuli pesti, jossa hän olisi peräti yli neljännesvuosisadan.

Miten päädyit Suomen Kristillisen Liiton puoluetoimistoon töihin?

– Koin uskoontulon jälkeen, että minut johdatettiin SKL:n toimistoon vuonna 1977. Vaimoni työkaverina oli ollut Kristityn Vastuu – lehden päätoimittaja Eero Hirvonen, ja tämä suositteli minua töihin, Virvonen kertoo.

– Olin työskennellyt kelloalan mainosmiehenä ja opiskellut merkonomiksi. Nyt pääsin toimistotyöhön.

Millainen toimisto oli tuolloin?

– Työtilat olivat Töölönkadulla. Meillä oli vanha lopetettu yleinen sauna, ja Kristityn Vastuun toimitus sijaitsi kellarissa. Ei ollut kunnon ikkunoitakaan! Vaatimatonta oli, eikä paljon rahojakaan.

– Toimistotyön ohella hankin ilmoituksia Kristityn Vastuun suurpainoksiin – silloin painettiin ja jaettiin 100 000 kappaletta ja enemmänkin.

Toimistotyön ohella hankin ilmoituksia Kristityn Vastuu -lehden suurpainoksiin – silloin painettiin ja jaettiin 100 000 kappaletta ja enemmänkin.

– Se oli taistelua: taisteltiin ja rukoiltiin. Koin, että joka kerta onnistuttiin! Aika hyvin onnistuin siinä, minulla oli hyviä linkkejä. Pankit olivat tuolloin hyvässä huudossa: Ahti Hirvoselta ja hänen mainosmieheltään Olavi Räsäseltä sain mainoksia.

Mikä oli ikävintä työssäsi puoluetoimistossa?

– Olin 26 vuotta kaikkiaan tässä työssä. Viimeiset vajaa kaksi vuotta siitä oli sellaista vaikeaa, kun pantiin väkeä pellolle, eikä enää palveluksia tarvittu – vaikka minulla oli siitä toisenlainen käsitys.

– Oli semmoinen Kalliksen uusi ideointi KD:stä, se ei oikein tuonut onnistumista. Hevosella ja kauraryyneillä yritettiin, Kalliksen kalsarit olivat myynnissä, eivät ne mielestäni oikein kristillisille sopineet. Henki oli kadoksissa, oli maallista nyhtäämistä toiminta silloin. Ennen oli ollut hyvä henki.

– Alkupuolella ajatuksena oli ollut Perusarvot kunniaan.

Ketkä ihmiset muistat lämmöllä?

– Hyviä muistoja on paljon. Vaalit olivat pääasia. Minulla oli Hyviä ystäviä uskonsisarina ja veljinä, muistan lämmöllä esimerkiksi talouspäällikkö Tauno Marjalaa. Kävin neljä päivää ennen hänen kuolemaansa häntä katsomassa. Muita tärkeitä olivat Timo Träff, Eino Pinomaa, Jouko Jääskeläinen ja Raino Westerholm, sekä uskonsisaria Helsingistä Eila Hörkkö ja Tarja Niemi, sekä Riitta Siitonen, jonka kanssa vieläkin soittelemme ja rukoilemme.

– Ajattelen, että olen saanut elää johdatuksessa!

Mitkä asiat Kristillisdemokraattien pitäisi muistaa ja nostaa esiin vaalikampanjassaan?

– Täytyy olla rohkeutta puuttua tärkeisiin asioihin. Punavihreällä agendalla on ollut pitkäaikainen rapauttava vaikutus moneen asiaan: esimerkiksi pääministeri-instituutioon tai ydinperheajatukseen, jossa on isä, äiti ja lapset.

– Nuorisotyötä ja järjestöjä kuten Aseman Lapsia pitäisi olla enemmän, ja niitä olisi tuettava toimimaan voimakkaasti. Siihen pitäisi löytyä rahaa!

– Nämä pitäisi olla myös vaalikentillä vahvasti esillä. Nuori väki olisi saatava kännykkähuumasta ja mielenhäiriöistä mielenrauhaan!

Pitäisi olla paljon porkkanaa, että saataisiin syntyvyys nousuun.

– Syntyvyyteen pitäisi saada kannustusta. Pitäisi olla paljon porkkanaa, että saataisiin syntyvyys nousuun. Nuorta polvea pitää kannustaa siihen.

– Mainosrahaa vaaleissa pitäisi olla paljon!

 

Pauli Virvonen, 81

• Punkalaitumen poika, syntyi Punkalaitumella 1941, viettänyt aikuisikänsä Helsingissä

• kauppiaan poika ja perheen kuopus; Koskioisten kyläkauppa palveli 1960-luvulle saakka

• 7-lapsisesta perheestä, 3 veljeä ja 3 siskoa; isä, äiti ja kaikki sisarukset jo kuolleet

• vaimo Vihannista; mökki Punkalaitumella, raskaat työt jo jätetty pois

• perheessä neljä aikuista lasta ja lapsenlapsia

• kuuluu nykyään Lähetys-hiippakuntaan

• työskenteli 1970-luvun lopulta 2000-luvun alkuun yhteensä 26 vuotta Suomen Kristillisen Liiton ja Kristillisdemokraattien puoluetoimistolla