Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalle kirjoittanut Sixten Korkman avasi kirjoituksellaan Jeesuksen opetukset tuntuvat yhä (HS 6.9.) mahdollisuuden antoisalle debatille. HS:n toimittajan Ville Similän kipakan vastauksen (HS 10.9.) jälkeen keskustelu käytännössä lopetettiin, vaikka Similän kirjoituksessa oli pari virhettä.

Ensimmäinen virhe oli siinä, että Similä ei käsitellyt Jeesuksen eli kristinuskon opetuksia. Hän käsitteli sitä, miten Jeesuksen opetuksia ei ole noudatettu. Siihen ovat syyllistyneet niin syntisyydessään epätäydelliset kristityt kuin heidän poliittiset johtajansa. Se on surullista. Mutta lääke ei ole hylätä kristinuskoa, vaan perehtyä siihen ja sisäistää se entistä paremmin.

Toinen virhe oli vedota Korkmanin tekstistä juuri siihen virkkeeseen, joka ei pidä paikkaansa. Korkman väitti, että kristinuskon  mukaan ”jokainen ihminen – pakanoita lukuun ottamatta – on tasa-arvoisesti arvokas Jumalan silmissä” ja nykymaailmassa  ”humanismi on ulottanut tämän vaatimuksen koskemaan myös pakanoita”. Tähän virheeseen on sama lääke: perehtyminen kristinuskon eli Jeesuksen opetukseen, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita Jumalalle.

Onneksi meistä ajatuksissamme harhautuvista ihmisistä huolimatta lopulta Jeesuksen opetusten vaikutus tunkee läpi. Jeesuksen inspiroimat kulttuurivaikuttajat muokkasivat suomalaisen arvomaailman perustan. Kun Mikael Agricola synnytti suomen kirjakieltä, Anders Chydenius elinkeino-, sanan- ja uskonnonvapautta, Uno Cygnaeus kansakoululaitosta, tai Aurora Karamzin sosiaali- ja diakoniatyötä, he toimivat kaikkien hyväksi.

Humanismi ei ole sekään mikään yhtenäinen liike tai ideologia. Arvot muuttuvat hitaasti, joten humanismi eri muotoineen pakostakin peri kristinuskolta osan Jeesuksen opetuksista. Toisin kuin kristillinen humanismi, ateistinen humanismi irrotti nuo opetuksen osat keskeisimmästä opetuksesta, evankeliumista.

Humanismi ei ole sekään mikään yhtenäinen liike tai ideologia. Arvot muuttuvat hitaasti, joten humanismi eri muotoineen pakostakin peri kristinuskolta osan Jeesuksen opetuksista. Toisin kuin kristillinen humanismi, ateistinen humanismi irrotti nuo opetuksen osat keskeisimmästä opetuksesta, evankeliumista.

Ateistisen humanismin historia on kamala, esimerkkeinä Neuvostoliitossa ja Kiinassa toisinajattelijoiden, kuten kristittyjen, vainot. Aina kun arvot irrotetaan niiden terveestä perustasta, Jeesuksen opetusten kokonaisuudesta ja hänen persoonastaan, syntyy arvomaailman sekaannuksia, jotka johtavat vääryyksiin kuten ihmisoikeuksien rajaamiseen joiltain ryhmiltä.

Kirkkonsa opetusta tuntematta monet kirkon jäsenetkin irrottavat opetuksen persoonasta. Väitän, ettei kukaan pysty rakentamaan loogisesti ja moraalisesti ehjää arvomaailmaa ilman kalliopohjaa, jonka Jeesus tarjoaa. Euroopan ja Suomen kristillisdemokraattien periaateohjelmissa kaiken muun lähtökohtana on kristillinen ihmiskäsitys.

Kirjoittaja Esa Erävalo on Ajatushautomo Kompassin puheenjohtaja Lohjalta.