Kesän kääntyessä syksyn puolelle oli päätös tehty. Vieremän Ihannemäen tilan isännän mitta oli tullut täyteen.

Ahti-Pekka Vornanen on tullut edellisenä iltana yhdentoista maissa sisään. Työpäivä oli alkanut aamukuudelta.

– Kahdesti kävin syömässä.

Syksyn hommat ovat meneillään. Jos hän noudattaisi konttoriaikoja, jäisi puolet tekemättä.
Aloittaessaan viljelijänä ja naudanlihan tuottajana neljä vuosikymmentä sitten oli tulevaisuus valoisa. Tekisi aikansa olan takaa töitä ja sitten hellittäisi.

Nyt kaivattuja eläkepäiviä ei ole odotettavissa. Niihin ei ole varaa.

Vornasesta on tullut paitsi oman elinkeinonsa myös muiden viljelijöiden äänitorvi. Hän on karismaattinen, pitkät pätkät ulkomuistista tilastoja latova asiantuntija, joka uskaltaa pitää ruuantuottajien ahdingosta ääntä.

– Olen ottanut rajusti kantaa poliittisesti. Paperista ei tarvitse lukea. Ministeri Lepänkin kanssa olen viestinyt niin usein, että mahtaako tuhat kertaa riittää, Vornanen huomauttaa.

Hänen viestinsä on selvääkin selvempi. Se lähtee tällä kertaa traktorin pukilta, hänen ollessaan jauhamassa valssimyllyllä viljaa muovituubiin.

– Me ei tulla kestämään tätä! Tämä maa on konkurssissa, jos perhemaatalous loppuu. Kohta on jäljellä vain savuavia raunioita. Ei elintarviketeollisuus voi pyöriä jäljelle jäävällä määrällä. Kun me viljelijät on yritetty väkisin pitää yllä tilat, on jouduttu haalimaan kaiken maailman liitännäiselinkeinoja siihen kylkeen.

– Me ei tulla kestämään tätä! Tämä maa on konkurssissa, jos perhemaatalous loppuu.

Vornanen laskee, että hyvin pärjäävällä kotieläintilalla pitää rehuviljelyä varten olla 1,5-2 kertainen määrä peltoa hehtaareina eläinten lukuun verrattuna. Ja koko alan on oltava korvauskelpoista kaikkiin maataloustukiin.

– Lisäksi pitäisi olla edellistä tai seuraavaa sukupolvea ilmaisina työntekijöinä. Tämäkään ei vielä riitä, vaan olisi pidettävä yllä matkailua ja olla metsää ja soraa myytäväksi.

Vornanen näkee synkän huomisen.

– Jos syntyy kasvoton bisnesmallinen maatalous, silloin maataloutta harjoittavat vain ne, joilla on rahaa tehdä sitä ja heille maatalous on liitännäinen ja se lopetetaan tai vähennetään heti, kun se alkaa viedä rahaa pääbisnekseltä.

– Muuten tuotanto loppuu heti – sitä ei saa kannattavaksi millään.

Vornanen on kerännyt jo toistakymmentä vuotta dokumenttejä. Hän on kutsunut mukaansa seurueita ja vieraillut eduskunnassa ja eri ministerien puheilla. Vastaanotto on ollut lämmin. On kiitelty ja kehuttu.

– Mutta muutoksia ei ole tullut.

Vornasta harmittaa tai oikeastaan suututtaa. Tuottajalle ei jää hintaa, jolla pärjäisi. Kauppa on halpuuttanut hinnat niin alas ja lisäksi tehnyt pitkät sopimukset, jotka eivät ota huomioon energian ja muiden hintojen rajua nousua.

– Olen kertakaikkiaan tympääntynyt, hän puuskahtaa.

– Elintarvikeketjussa ei ole sääntöjä. Kaikkialla muualla on. Ei jalkapallossa potkita pelaajaa munille. Peli vihelletään poikki silloinkin, jos kentällä on enemmän kuin yksi pallo.

– Elintarvikeketjussa ei ole sääntöjä. Kaikkialla muualla on. Ei jalkapallossa potkita pelaajaa munille. Peli vihelletään poikki silloinkin, jos kentällä on enemmän kuin yksi pallo.

Hän kertoo puhuneensa kuin Runeberg viime aikoina.

– Lukemattomia keskusteluita huonovointisten tuottajien kanssa. Lukemattomia keskusteluita niiden kanssa, joiden pitäisi pystyä asioille jotakin tekemään.

Näitä asioille jotain pystyviä ovat olleet ainakin Annika Saarikko, Antti Kurvinen, Petteri Orpo, MTK:n Pohjois-Savon toiminnanjohtaja, moni eri kansanedustaja – ja jopa aiemmat pääministerit Katainen ja Sipilä. Vornanen on kyllä yrittänyt.

– Onko viljelijöiden ja ruuantuottajien ahdinkoon tarttuminen poliitikoille yhtä kiusallinen asia kuin vessahädästä kertominen? Kummastakaan ei puhuta, ennen kuin räpsähtää teryleenin läpi, hän tokaisee.

Hän aina ajatteli, ettei tarvitse lähteä politiikkaan.

– Annetaan poliitikkojen hoitaa.

Sitten täyttyi mitta. Syksyn kynnyksellä päätös oli valmis. Hän lähtee itse yrittämään Arkadianmäelle.

– Ei ole mikään helppo nakki lähteä. Mutta jos tämä tilanne näin pöljänä jatkuu, en ikinä pääse eläkkeelle. 2005 ja sen jälkeen tein niin isoja investointeja. On 40 vuotta viljelijän uraa takana, mutta tilanne on nyt sama kuin aloittaessani.

Kun hän laittoi Facebookiin ilmoituksen ehdokkuuden harkitsemisesta, tuli neljä eri puhelua tai viestiä.

Keskusta-taustaiselle miehelle olisi kysyntää.

– Mutta Sari Essayah’lle vastasin kyllä.

Sen päätöksen Vornanen teki, että on Kristillisdemokraattien Savo-Karjalan listalla sitoutumattomana ehdokkaana.

– Jos vielä vuosi sitten joku olisi kysynyt, vaikka Sarikin, en olisi lähtenyt. Ajatuskulkuni muuttui, kun tilanne meni näin mahdottomaksi.

– Siitä voi jokainen laskea, millaista on, kun kulut ovat tilalla nousseet 70–80 000 euroa vuodessa, ja huoltovarmuuspaketista tulee kymmenesosa siitä, eli 8 000 euroa. Lähtötilannekaan ei vuosi sitten ollut tiloilla jatkuvuutta turvaavalla tasolla.

– Monella ei pää kestä tätä.

Eduskuntavaaliehdokas Ahti-Pekka Vornanen

• syntynyt 1959
• Ihannemäen tilan isäntä Vieremällä
• naimisissa, 3 aikuista poikaa
• lukuisia luottamustoimia
• ensimmäistä kertaa eduskuntavaaliehdokkaana
• sitoutumaton KD:n listalla Savo-Karjalassa
• aktiivinen Facebookissa: https://www.facebook.com/ahtipekka.vornanen.5