Vaasassa opiskeleva KD Nuorten Veera Männistö tyrmistyi siitä, etteivät yliopistot hyväksy yrityksen perustamisesta syntyvää työtuntien määrää omana kokonaisuutenaan opintojen osaksi.

Loistavat liikeideat eivät katso syntyessään saajansa taloudellista tilannetta tai paikkaa. Ideasta on kuitenkin pitkä matka menestyvään yritykseen. Pohjanmaalle muutettuani olen ilokseni huomannut, että tekemisen meininki ei jää teorian tasolle Vaasan opiskelijayhteisössä. Kannustamme toisiamme konkretisoimaan liikeideoita, ja omallakin kohdallani yrityssuunnitelman kartoittaminen eteni soittamiseen kiinteistöjen vuokrausyhtiölle.

Kokenut liikemies luurin toisessa päässä paljastui heittäytyväksi persoonaksi, ja suljettuani puhelimen olin varustettu Vaasan liikehuoneistojen neliöhintoja koskevien tietojen lisäksi ryppäällä neuvoja ja ideoita. Keskustelustamme jäänyt pitkä hymyni oli kuitenkin vähällä hyytyä katsoessani opintopisteitäni. Vaasaan perustettava kestävän kehityksen aallonharjaa surffaava kivijalkaliike jäisi luultavasti haaveeksi. Ei riitä, että kampuksen yhteisöissä vallitsee rohkaiseva ja ennakkoluuloton keskustelukulttuuri. Yliopistot eivät nimittäin hyväksy yrityksen perustamisesta syntyvää työtuntien määrää omana kokonaisuutenaan opintojen osaksi.

En usko, että yliopiston mahdollisesti tarjotessa yrittäjyyttä harkitsevalle opiskelijalle näiden työtuntien liittämistä pakollisten työharjoitteluiden opintopistemääräkokonaisuudeksi, tämä innostuisi tarttumaan startup-yrityksen mukanaan tuomiin haasteisiin. Tämä määritelmään melko joustamaton kokonaisuus on nimittäin yhteensä 15 opintopistettä. Asetelman luomat vaihtoehdot saattavat päinvastoin kannustaa hautaamaan suunnitelmat, sillä opiskelijan toimeentulon on oltava turvattu.

Mikseivät yliopistot, joissa on kauppatieteellinen tiedekunta, voisi ottaa osaksi kurssivalikoimiaan kurssin, jossa opiskelija saisi opintopisteitä yrityksen perustamisesta ja liiketoiminnan ensi askelista?

Lisäksi opiskelija saattaa haluta päästä kokemaan työharjoittelun kokeneemmassa yrityksessä osaamisensa laajentamiseksi. Lisäksi suurin osa näistä opiskelijoista on jo saattanut suorittaa työharjoittelunsa liikeidean muotoutuessa. Saattaakin olla, että opintojenaikaisten liikeideoiden muotoutumisen todennäköisyys kasvaa opintojen etenemisen myötä. Tämä kehitys voisi osaltaan olla seurausta myös tiedon soveltamistaitojen lisääntymisestä.

Mikseivät yliopistot, joissa on kauppatieteellinen tiedekunta, voisi ottaa osaksi kurssivalikoimiaan kurssin, jossa opiskelija saisi opintopisteitä yrityksen perustamisesta ja liiketoiminnan ensi askelista? Tähän voisi sisällyttää ryhmätyöskentelyä, jossa startup-yritystä käynnistelevät jakaisivat hiljaista tietoa ja verkostoituisivat. Kurssiin voisi kuulua myös mahdollisuus osallistua esimerkiksi messuihin ja keskustelufoorumeihin yliopiston nuoria yrittäjiä edustaen.

Näin yliopistojen kulttuurin rooli julkisessa keskustelussa myös kasvaisi entisestään. Mitä menetettävää yliopistoilla tällaisen kokeilun toteuttamisessa oikeastaan olisi? Vaasassa Entrepreneurship Society (VES) on osoittautunut lippulaivaksi liike-elämän ja akateemisten yksikköjen välisessä yhteistyössä. Miksi yliopistot eivät vaalisi sisäisiä innovaatiokenttiään ja mahdollistaisi opintojen ja yrittäjyyden yhteensovitettavuuden? Itse toivonkin omistajuuden kokemusten voimistuvan entisestään tällaisten askelten myötä yliopistokulttuurissa.

Kirjoittaja Veera Männistö on KD Nuorten 2. varapuheenjohtaja ja KD Nuorten Pohjanmaan piirin puheenjohtaja, joka opiskelee kauppatieteitä Vaasan yliopistossa