Varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen perusteena olevia tulorajoja korotetaan 33 prosenttia. Esityksellä parannetaan lapsiperheiden ostovoimaa.

Päivi Räsänen toivoo panostuksia myös laatuun, pienempiin ryhmiin ja alan ammattilaisten palkkaukseen.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen arvioi, että asiakasmaksujen alentaminen on varmasti ilouutinen monelle perheelle.

– Ja jos hyviä puolia luettelen tässä vielä, niin on tärkeää, että tulorajojen muutos kohdentuu keskituloisiin perheisiin, joilla muutenkin kustannukset nousevat korkealle. Pienituloiset perheet ovat jo nykyisin maksuttomuuden piirissä, ja nyt yhä useampi perhe pääsee tähän maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin, hän sanoo.

Räsänen pitää niin ikään hyvänä tavoitteena sitä, että työnteon kannustinten parantuessa työllisyyden arvioidaan parantuvan noin 1 900 henkilöllä vuoteen 2026 mennessä.

– Toivottavasti tämä toteutuu.

Räsänen kuitenkin arvioi, että esityksen myötä varhaiskasvatuksen käyttötarve kasvaa. Hän muistuttaa, että varhaiskasvatuksen toteuttaminen on jo tällä hetkellä erittäin haasteellista juuri resurssien riittämättömyyden ja henkilöstöpulan vuoksi.

Tälläkin hetkellä keskeinen ongelma on varhaiskasvatuksen tilanne, eikä asiakasmaksujen alentaminen laatukysymystä paranna.

Hallituksen esitys, joka tulisi voimaan 1.3.2023 toisi 2 900 lasta lisää varhaiskasvatuksen piiriin vuoteen 2026 mennessä.

– Tälläkin hetkellä keskeinen ongelma on varhaiskasvatuksen tilanne, eikä asiakasmaksujen alentaminen laatukysymystä paranna. Päinvastoin se lisää ongelmia, koska lasten määrä lisääntyy. Monin paikoin on jopa vaikeutta saada edes päiväkotipaikkaa isoissa kaupungeissa. Saman perheen lapsille tarjotaan päiväkotipaikkoja eri päiväkodeista eri puolilla kaupunkia, mikä tekee jo hoitoon viemisestä haasteellista, Räsänen muistuttaa.

Hän ihmettelee, miksi esityksestä ei ilmene, kuinka paljon henkilöstöä pitäisi vastaavasti lisätä. Räsänen rinnastaa tilanteen niin ikään hallituksen tämän kauden projektiin, vanhusten ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksen parantamiseen. Siinä mitoitusta parannettiin ilman riittäviä panostuksia henkilöstön palkkaamiseen ja kouluttamiseen.

– Nytkään ei ole tietoa, millä tavalla nämä tekijät, varhaiskasvatuksen opettajat ja hoitajat, lastenhoitajat saadaan ja mikä on myös tilojen tarve.

Räsänen muistuttaa, että kun tavoitellaan laatua, kysymys on riittävästä henkilöstömäärästä ja riittävän pienistä lapsiryhmistä.

Keskeinen ongelma on myös se, että palkkataso on pitkään koulutukseen ja vaativaan työhön nähden matala. Yliopistokoulutuksen saaneen varhaiskasvatuksen opettajan palkka on kuntasektorilla kuukaudessa keskimäärin 2 799 euroa ja yksityisellä 2 530 euroa kuukaudessa.

Räsäsen mielestä asiakasmaksujen alentamista tärkeämpää olisi panostaa siihen, että alasta saataisiin houkuttelevampi, ja resursseja olisi kohdentaa myös henkilökunnan palkkaukseen ja määrään, lapsen ja henkilöstön edun mukaisiin ryhmäkokoihin. Hätähuudot varhaiskasvatuksesta, monin paikoin hyvin kaoottisestakin tilanteesta, on otettava vakavasti.

– Huonosti resursoitu varhaiskasvatus ei ole lapsen etu, ja uskon, että monissa perheissä ilahduttaisiin hyvästä laadusta ja riittävän pienistä ryhmistä vielä enemmän kuin maksujen alentamisesta, hän arvioi.