Pelko tulla itse kiusatuksi estää kiusaamiseen puuttumisen, kristillisdemokraattien puoluevaltuuston puheenjohtaja ja sosiaalipsykologi Riitta Kuismanen kirjoittaa.

Kiusaaminen on vakava, ihmisyyttä syvästi loukkaava teko. Sitä esiintyy kaikilla elämänalueilla eikä kukaan voi välttää vastuutaan. Kiusaamiseen on sitä helpompi puuttua mitä enemmän siitä ilmiönä ymmärretään. Tässä muutamia poimintoja gradustani, jossa tutkittiin syitä siihen, miksi kiusaamiseen ei puututa. Aihetta käsitellään siinä ryhmädynaamisena ilmiönä, jossa jokaisella on rooli.

Kiusaamisen tavoitteina ovat usein vallan, voiman ja suosion halu tai vain tarve kuulua ryhmään.

Kiusaamisen tavoitteina ovat usein vallan, voiman ja suosion halu tai vain tarve kuulua ryhmään. Kiusaamista käytetään, koska se valitettavasti toimii ja sillä saavutetaan jotain.
Vallanhalusta tulee helposti itsetarkoitus ja vallankäytön helppous altistaa myös vallan väärinkäytölle, oman edun tavoitteluun.

Vääristyneelle vallankäytölle on ominaista, että eriävät mielipiteet ja erilaisuus koetaan uhkana ja niihin suhtaudutaan vihamielisesti. Erilaisuus on uhka yhteisön/ryhmän arvoille. Jos joku ei mukaudu yhteisiin arvoihin, hänellä on riski joutua kiusatuksi. Kiusaamista vahvistaa ja ylläpitää pelon ilmapiiri. Jotta ryhmä pysyisi koossa ja olisi vahva, on ulkopuolelle jäämisestä tehtävä kielteinen asia.

Vastoin yleisiä uskomuksia, tutkimukset osoittavat, että monet kiusaajat ovat sosiaalisesti taitavia ja he osaavat käyttää taitojaan manipuloidakseen ryhmää omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Jos on lähes itsevaltiaan asema ryhmässä, voi sanella, mitä muut voivat tehdä.

Sosiaalinen kompetenssi on kykyä käyttää henkilökohtaisia ja ympäristön resursseja, jotta saavuttaisi haluamiaan tavoitteita. Kyky vaikuttaa toisiin on helpompaa niillä, jotka kykenevät tavalla tai toisella palkitsemaan muita. Muut helposti myötäilevät kiusaajaa ja vahvistavat hänen käyttäytymistään, sillä näin he kokevat saavansa osansa kiusaajan korkeasta sosiaalisesta asemasta. Joten henkilökohtaiset intressit estävät heitä puuttumasta kiusaamiseen.

Yleisön mahdollisuus puuttua kiusaamiseen on merkittävä, sillä suurin osa kiusaamistilanteessa olevista on juuri yleisöä. He eivät kuitenkaan uskalla puuttua kiusaamiseen, sillä he pelkäävät kostoa. Sen vuoksi he jättäytyvät passiivisesti seuraamaan kiusaamista. Itse asiassa passiivinen seuraaminenkin on rohkaisua, sillä vaikenemisella annetaan hiljainen siunaus tapahtumalle.

Kiusaaminen on ryhmäväkivaltaa, johon liittyy viholliskuva. Siinä tietyt henkilöt nähdään uhkana tai sitten alempiarvoisina olentoina. Se voi muodostua huolimatta siitä, mitä kiusattu tekee. Ajan kuluessa ryhmän käsitys uhrista muuttuu. Toistuvien hyökkäysten ja nöyryyttämisen jälkeen uhri nähdään niin arvottomana ja surkeana, että hän ansaitseekin tulla kiusatuksi. Kiusaajat vahvistavat toistensa käyttäytymistä yllyttämällä ja kehumalla. Tai hiljaisesti hyväksymällä tapahtumat.

Myös opettaja/esimies saattaa tahtomattaan toimia kiusaamista vahvistavana.

Kiusatusta levitetään juoruja. Myös opettaja/esimies saattaa tahtomattaan toimia kiusaamista vahvistavana. Hänen julkisesti antamansa kielteinen palaute antaa muille oikeutuksen kohdella kiusattua kielteisesti.

Suurin syy siihen, miksi kiusaamiseen ei puututa, on pelko tulla itse kiusatuksi. Kauhun tasapainossa kaikilla on mahdollisuus tulla kiusatuksi. Sosiaalisessa kontekstissa on jotain, joka estää järkeviä, empaattisia, oikeudenmukaisia ja kiusaamisesta tietoisia olevia auttamasta.

Ryhmään kuuluminen on miltei itseisarvo ja se, että joutuu kiusatuksi ja eristetyksi, on pahinta, mitä voi tapahtua. Eristämistä käytetään tehokkaasti kiusaamiskeinona ja sen pelkovaikutus on niin suuri, että kiusaamiseen ei uskalleta puuttua. Lisäksi ryhmässä, jossa on voimakas paine ja halu yhdenmukaisuuteen, on hyvin uskaliasta olla erilainen.

Suurin osa ihmisistä luonnollisesti tuomitsee kiusaamisen, mutta toiminta kiusaamistilanteessa ei aina ole yhtenevä tuomitsevan asenteen kanssa. Ehkä kiusaamisen ryhmädynamiikan ymmärtäminen voisi auttaa havaitsemaan kiusaamista ympäristössä? Myös tietoisuus omasta roolista kiusaamisen prosessissa rohkaisee ja toivottavasti myös velvoittaa puuttumaan. Sillä meille kaikille kuuluu vastuu puuttumisesta.

Kirjoittaja on kristillisdemokraattien puoluevaltuuston puheenjohtaja, sosiaalipsykologi Riitta Kuismanen